Ikäys­tä­väl­li­set eli­nym­pä­ris­töt ‑osaa­mi­syh­tei­sön pilo­toin­ti

Osana Opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riön rahoit­ta­maa EAFS-han­ket­ta (RDI Excel­lence in Crea­ting Age Friend­ly Socie­ty in Remote Areas) ja siihen liit­ty­vää Ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sö HYRRÄn (englan­nik­si KAFS – Kare­lia Centre for Age-friend­ly Socie­ty) raken­ta­mis­ta, pilo­toi­tiin kevät­lu­ku­kau­del­la 2022 ensim­mäi­nen Kare­lian ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sö Tik­ka­rin­ne-kam­puk­sel­la. Kysei­ses­sä osaa­mi­syh­tei­sös­sä tee­ma­na olivat ikäys­tä­väl­li­set eli­nym­pä­ris­töt. Osaa­mi­syh­tei­sön pilo­toin­ti oli jatkoa vuonna 2021 teh­dyl­le tut­ki­muk­sel­li­sel­le kehit­tä­mis­toi­min­nal­le, jossa muun muassa haas­ta­tel­tiin poh­jois­kar­ja­lai­sia väl­jäs­ti asu­tul­la maa­seu­dul­la asuvia ikäih­mi­siä ja kysyt­tiin heidän koke­muk­si­aan ikäys­tä­väl­li­ses­tä arjes­ta.

Tut­ki­muk­sel­li­sen kehit­tä­mis­toi­min­nan pro­ses­si haas­tat­te­lui­neen ja ana­lyy­sei­neen toi näky­väk­si sen, että luon­to­ym­pä­ris­tö ja luon­toon liit­ty­vät akti­vi­tee­tit kuten sie­nes­tys, mar­jas­tus, piha­työt, met­säs­sä liik­ku­mi­nen ovat ikäih­mis­ten arjen hyvin­voin­tia vah­vis­ta­via teki­jöi­tä maa­seu­dul­la. Tämän aja­tuk­sen poh­jal­ta pää­dyim­me HYRRÄ-toi­mi­joi­den kesken ideoi­maan ilmiö­poh­jais­ta pro­ses­sia mukai­le­van osaa­mi­syh­tei­sön, jossa maa­seu­dul­la asu­vien ikäih­mis­ten koke­muk­set ja arjen ilmiöis­tä muo­dos­ti­vat läh­tö­koh­dan yhteis­ke­hit­tä­mi­sel­le. Ilmiö­poh­jai­nen oppi­mis­pro­ses­si lähtee liik­keel­le siitä, että ilmiötä/ilmiöitä tar­kas­tel­laan eri näkö­kul­mis­ta avoi­mes­ti. Sen jäl­keen pyri­tään ongel­man­rat­kai­suun, jossa koko­nais­val­tai­suus, autent­ti­suus ja käsi­tel­tä­vää ilmiö­tä kos­ke­vat kon­teks­tu­aa­li­set teki­jät ote­taan huo­mioon. Yhtei­nen oppi­mis­pro­ses­si on tär­keäm­pi kuin lop­pu­tuo­tos. (Symeo­ni­dis & Scharz 2016, 36–37; Silan­der 2015.)

Ikäys­tä­väl­li­set eli­nym­pä­ris­töt ‑osaa­mi­syh­tei­sön aloi­tus

Osaa­mi­syh­tei­sös­sä ideana oli ikäih­mis­ten koke­mus­ten poh­jal­ta löytää eri toi­mi­joi­den yhteis­työs­sä kehit­tä­mis­koh­tei­ta ja kon­kreet­ti­sia kehit­tä­mi­si­deoi­ta poh­jois­kar­ja­lai­sen maa­seu­dun ikäys­tä­väl­li­syy­den kehit­tä­mi­sek­si. Osaa­mi­syh­tei­sö kokoon­tui kaksi kertaa kevät­lu­ku­kau­del­la 2022, ensim­mäi­sen kerran hel­mi­kuus­sa ja toisen kerran tou­ko­kuus­sa. Osal­lis­tu­ji­na oli Joen­suun van­hus­neu­vos­ton kautta mukaan kut­sut­tu­ja ikäih­mi­siä, yhdis­tys­ten toi­mi­joi­ta sekä Poh­jois-Kar­ja­lan maa­kun­ta­lii­ton edus­ta­ja. Kou­lu­tuk­sen puo­lel­ta Gero­no­mi AMK-kou­lu­tuk­sen ja Ikä­osaa­mi­sen kehit­tä­mi­nen ja joh­ta­mi­nen YAMK-kou­lu­tuk­sen opet­ta­jat toi­mi­vat fasi­li­taat­to­rei­na.

Ilmiö­poh­jai­nen työs­ken­te­ly lähti liik­keel­le hel­mi­kuun osaa­mi­syh­tei­sös­sä yhtei­ses­tä kes­kus­te­lus­ta, jossa poh­dit­tiin ajan­koh­tai­sia maa­seu­dun ikäys­tä­väl­li­syyt­tä kos­ke­via asioi­ta. Koke­muk­sia jaet­tiin esi­mer­kik­si digi­taa­li­suu­den ja tek­no­lo­gis­ten rat­kai­su­jen lisään­ty­mi­ses­tä ja niiden tuo­mis­ta haas­teis­ta, myös liik­ku­mi­sen ja kul­ke­mi­sen pulmat ja eri­lai­set kyy­ti­jär­jes­te­lyt nousi­vat esille. Vapaa­eh­tois­työn mer­ki­tys maa­seu­dun ikäih­mis­ten arjen tur­va­na kuvat­tiin tär­keäk­si ja myös tur­vat­to­muu­den tunne nos­tet­tiin esille arkea han­ka­loit­ta­va­na teki­jä­nä. Ylei­ses­ti eri­lais­ten toi­mi­joi­den puute maa­seu­dul­la ja riit­tä­mä­tön sosi­aa­li­nen ja pal­ve­lu­jär­jes­tel­män tuki herät­ti­vät huolta maa­seu­dun elä­mi­sen mah­dol­li­suuk­sis­ta. Myös yksi­näi­syys, kal­liit elin­kus­tan­nuk­set, pal­ve­lui­den pirs­ta­loi­tu­nei­suus ja omais­hoi­ta­juu­den haas­teet herät­ti­vät huolta.

Toi­saal­ta jär­jes­tö­jen apu ja naa­pu­ria­pu kuvat­tiin tuke­vi­na teki­jöi­nä, kuten myös ennal­taeh­käi­syyn panos­ta­mi­nen, esi­mer­kik­si koti­kun­tou­tuk­sen myön­tei­nen mer­ki­tys ikäih­mis­ten tilan­tei­siin. Ikä­ra­sis­mi ja yksi­lö­kes­kei­sen elä­män­ta­van koros­tu­mi­nen näh­tiin haas­tee­na niin ikään. Tämän ikäih­mis­ten ja pai­kal­lis­toi­mi­joi­den pie­nois­koos­sa käymän kes­kus­te­lun, tai voi­si­ko sanoa ”yhteis­kun­nal­li­sen ana­lyy­sin” jäl­keen, otimme osaa­mi­syh­tei­sös­sä ilmiö­poh­jais­ta pro­ses­sia mukail­len tar­kem­man tar­kas­te­lun koh­teek­si oman­nä­köi­sen elämän puit­teet ja ennal­taeh­käi­syn.

Seu­raa­vas­sa vai­hees­sa kes­kus­te­lim­me, mitä voi­sim­me tehdä osaa­mi­syh­tei­sön näkö­kul­mas­ta ikäih­mis­ten oman­nä­köi­sen elämän ja ennal­taeh­käi­syn edis­tä­mi­sek­si, ja toi­saal­ta, mitä yhteis­kun­nas­sa olisi tar­peel­lis­ta tehdä laa­jem­min. Ideat ikäys­tä­väl­li­syy­den edis­tä­mi­sek­si sisäl­si­vät muun muassa seu­raa­via näkö­kul­mia: ikäys­tä­väl­li­syy­des­tä tie­dot­ta­mi­nen ja yhteis­työ median kanssa, eri­lai­siin yksi­löl­li­siin asioi­hin huo­mion kiin­nit­tä­mi­nen laa­jem­min­kin, esim. ikäih­mis­ten vaat­teet, mie­lui­sa ruoka ja juoma. Maa­seu­dun kier­tä­väs­tä talk­ka­ris­ta ja digi­talk­ka­ris­ta puhut­tiin myös. Lisäk­si eri­lai­sia uuden­lai­sia asuin­muo­to­ja ehdo­tet­tiin sel­vi­tet­tä­vän eri­lais­ten hank­kei­den avulla, esille nos­tet­tiin muun muassa yhtei­söl­li­sem­pi, suku­pol­vien väli­nen asu­mi­nen. Lisäk­si kes­kus­te­lus­sa tuli esille yksi­löl­li­siä tar­pei­ta: tar­vi­taan yhteis­kun­nan tukea, jotta vähä­va­rai­set ikäih­mi­set voivat elää hyvin­voi­vas­ti.  Esteet­tö­myys laa­jas­ti aja­tel­tu­na tuo­tiin myös esille. Kes­kus­te­luis­sa tuli esiin tärkeä kysy­mys: mikä saa pysy­mään maalla? Esille tuo­tiin, että kult­tuu­ri­toi­min­ta ja hen­ki­nen hyvin­voin­ti on tär­kein­tä.

Pää­dyim­me pol­vei­le­vas­sa ja inten­sii­vi­ses­sä kes­kus­te­lus­sa lopul­ta yhtei­ses­ti siihen, että asen­tei­siin ja suku­pol­vien väli­seen koh­taa­mi­siin on kiin­ni­tet­tä­vä huo­mio­ta. Valit­sim­me tämän näkö­kul­man ikäys­tä­väl­li­set eli­nym­pä­ris­töt osaa­mi­syh­tei­sön seu­raa­van tapaa­mi­sen tee­mak­si. Lopuk­si ensim­mäi­sen tapaa­mi­sen jäl­keen poh­dim­me, min­kä­lais­ta tie­don­ha­kua tai muuta ikäys­tä­väl­li­syyt­tä edis­tä­vää toi­min­taa kukin voisi kon­kreet­ti­ses­ti tehdä seu­raa­van osaa­mi­syh­tei­sön kokoon­tu­mi­seen men­nes­sä.

Kaksi nauravaa ihmistä valkoisen seinän edessä

Ikäys­tä­väl­lis­tä arkea – toinen osaa­mi­syh­tei­sö

Toi­ses­sa osaa­mi­syh­tei­sö­ta­paa­mi­ses­sa syven­sim­me kes­kus­te­lua ikäys­tä­väl­li­sen asen­teen ja suku­pol­vien välis­ten koh­taa­mis­ten aihe­pii­reis­sä. Pai­kal­la osaa­mi­syh­tei­sös­sä olivat ikäih­mi­set, maa­kun­ta­lii­ton edus­ta­ja, green care ‑asian­tun­ti­ja ja Karelia-amk:n kou­lu­tuk­sen edus­ta­jia. Aivan tapaa­mi­sen alussa osaa­mi­syh­tei­söön osal­lis­tu­nut jär­jes­tö­ak­tii­vi Eira Vää­nä­nen esit­te­li val­ta­kun­nal­li­seen elä­ke­lii­ton leh­teen kir­joit­ta­man­sa teks­tin, jossa kuvat­tiin kevään osaa­mi­syh­tei­sö­työs­ken­te­lyä ja ikäys­tä­väl­lis­tä eli­nym­pä­ris­töä. Ensim­mäi­ses­sä osaa­mi­syh­tei­sös­sä kes­kus­tel­lut aihe­pii­rit saivat heti tuulta alleen kysei­sen jul­kai­sun myötä. Var­si­nai­nen osaa­mi­syh­tei­sö­työs­ken­te­ly alkoi kunkin osal­lis­tu­jan itsel­le mie­lui­san luon­to­kor­tin valit­se­mi­sel­la ja niiden avulla itses­tä ker­to­mi­sel­la. Kes­kus­te­lu jatkui vapaa­muo­toi­ses­ti edel­li­sen osaa­mi­syh­tei­sön kes­keis­ten asioi­den mie­leen palaut­ta­mi­sel­la.

Kes­kus­te­lun ede­tes­sä ikäys­tä­väl­li­set asen­teet kon­teks­toi­tiin jäl­leen väl­jäs­ti asu­tul­le maa­seu­dul­le. Maa­seu­tu­tee­ma oli kan­ta­va näkö­kul­ma myös koko toisen osaa­mi­syh­tei­sö­työs­ken­te­lyn ajan. Ikäys­tä­väl­li­siin asen­tei­siin liit­tyen maa­seu­tu­yh­tei­sön huo­len­pi­to tuo­tiin esille voi­ma­va­ra­na, tois­ten koh­taa­mi­nen ja tur­va­ver­kot kuvat­tiin maa­seu­dun eli­nym­pä­ris­tön vah­vuuk­si­na ikäih­mis­ten arjes­sa. Eri­lai­set jär­jes­tö- ja yhdis­tys­toi­mi­jat ovat suuri apua maa­seu­dun ikäys­tä­väl­lis­ten eli­nym­pä­ris­tö­jen mah­dol­lis­ta­ja­na. Luon­to­ko­ke­muk­set nos­tet­tiin esille ja esi­mer­kik­si kevääl­lä luon­non herää­mi­sen tuot­ta­ma ilo ja riemu kuvat­tiin hyvin­voin­tia lisää­vä­nä teki­jä­nä. Esi­mer­kik­si luon­nos­sa elä­vien lin­tu­jen tou­hu­jen kat­se­le­mi­nen tuot­taa riemua, jota ei voi oikein sanoin kuvail­la. 

Kes­kus­te­lus­sa sivut­tiin myös maa­seu­dul­la asu­vien ikäih­mis­ten ja kau­pun­gis­sa asu­vien ikäih­mis­ten asuin­paik­ko­jen eroja. Myös yksin asuvat ja puo­li­son kanssa asuvat ikäih­mi­set tuo­tiin esille, ja puo­li­son mer­ki­tys­tä maalla asu­mi­ses­sa kuvat­tiin tär­keäk­si. Toisen läh­ties­sä ei yksi­na­su­mi­nen maalla vält­tä­mät­tä onnis­tu lain­kaan esi­mer­kik­si talou­del­li­sis­ta syistä. Säh­kö­las­kut tal­vel­la voivat viedä yhden ihmi­sen kuu­kausi­tu­lot, samoin auton­kor­jaa­mi­nen voi aiheut­taa vaka­via talou­del­li­sia ongel­mia.

Kult­tuu­ri­hy­vin­voin­ti nos­tet­tiin esille maa­seu­dun eli­nym­pä­ris­tö­jen voi­ma­va­ra­na ja mah­dol­li­suu­te­na. Teat­te­ri, draama, tari­nan­ker­ron­ta, laulu, taide ja eri­lai­set kult­tuu­rin tuot­ta­mat hyvin­voin­ti­ko­ke­muk­set kuva­tiin mah­dol­li­suuk­si­na, joiden vali­tet­ta­vas­ti koet­tiin vähen­ty­neen. Esi­mer­kik­si fyy­si­siä tiloja ja paik­ko­ja eri kult­tuu­ri­muo­to­jen toteut­ta­mi­sel­le on vähän saa­ta­vil­la maa­seu­dul­la, myös ohjel­mien vetä­jiä tar­vit­tai­siin lisää. Kes­kus­te­lus­sa nos­tet­tiin esiin myös kysy­mys, miten ei tar­vit­si­si luopua itsel­le tär­keis­tä kult­tuu­ri­hy­vin­voin­tiin liit­ty­vis­tä asiois­ta van­ha­na? Toisin sanoen, miten mah­dol­lis­tam­me kult­tuu­ri­hy­vin­voin­nin myös maa­seu­dul­la asu­vil­le ikäih­mi­sil­le? Miten saamme eri suku­pol­vet yhteen koke­maan kult­tuu­rie­lä­myk­siä?

Ikäys­tä­väl­li­siin asen­tei­siin ja suku­pol­vien väli­siin koh­taa­mi­siin liit­tyen tuo­tiin esille suku­pol­vien väli­siä kui­lu­ja ja kes­kus­te­lua tästä aihe­pii­ris­tä käy­tiin kan­sain­vä­li­ses­tä ja suo­ma­lai­ses­ta näkö­kul­mas­ta käsin. Esille tuli koke­muk­sia, että suo­ma­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa suku­pol­vien väli­set yhtey­det ovat hei­ken­ty­neet. Esi­mer­kik­si jois­sa­kin kult­tuu­reis­sa ikäih­mis­ten ja nuo­rem­pien suku­pol­vien väli­set koh­taa­mi­set olivat kes­kus­te­li­joi­den koke­mus­ten mukaan hyvin vahvat ja läm­pi­mät ja suku­pol­vien välis­tä yhtey­den­pi­toa ja kans­sa­käy­mis­tä on tii­viis­ti. Yleis­tyk­siä ei kui­ten­kaan voida tehdä yksit­täis­ten koke­mus­ten perus­teel­la, ja eroja sekä yhtä­läi­syyk­siä suku­pol­vien väli­sis­sä koh­taa­mi­sis­sa löytyy var­mas­ti alueit­tain, suvuit­tain ja eri kan­sal­li­suuk­sien välil­lä.

Kon­kreet­ti­sia ehdo­tuk­sia suku­pol­vien välis­ten koh­taa­mis­ten mah­dol­lis­ta­mi­sek­si tuli kui­ten­kin useita. Esi­merk­kei­nä mai­nit­tiin päi­vä­ko­ti- ja kou­lui­käis­ten lasten ja nuor­ten sekä ikäih­mis­ten koh­taa­mi­set, lasten, nuor­ten ja/tai opis­ke­li­joi­den vie­rai­lut esi­mer­kik­si elä­ke­läis­jär­jes­töis­sä ja esi­mer­kik­si päi­vä­toi­min­ta­ryh­mis­sä, tal­koi­den teke­mi­nen yhdes­sä ja muut yhteis­työn muodot. Kou­lui­käi­sil­le ja opis­ke­li­joil­le toi­vot­tiin teh­tä­vik­si haas­ta­tel­la ikäih­mis­tä. Myös ikäih­mi­set voi­si­vat tulla ker­to­maan omasta lap­suu­des­taan ala- ja ylä­kou­lu­lai­sil­le. Suku­pol­vien väli­sis­sä koh­taa­mi­sis­sa kes­kus­te­lun aihei­ta voi­si­vat olla esi­mer­kik­si lap­suus ennen, työn­ha­ku, työn­te­ko ja toi­saal­ta esi­mer­kik­si digi­taa­li­set pal­ve­lut, tämän päivän nuo­ri­so­kult­tuu­ri ruo­ki­neen ja juo­mi­neen. Toisin sanoen, tari­noi­ta ja tietoa voi­tai­siin vaih­taa vas­ta­vuo­roi­ses­ti ja yhdes­sä, jol­loin yhtei­nen ymmär­rys lisään­tyi­si. Eri suku­pol­vet voi­si­vat oppia toi­sil­taan.

Myös siihen kiin­ni­tet­tiin osaa­mi­syh­tei­sön kes­kus­te­luis­sa huo­mio­ta, kuinka van­huk­sis­ta puhu­taan. Ihmis­ten välis­tä kun­nioit­ta­mis­ta perään­kuu­lu­tet­tiin ja esille nousi myös oleel­li­nen asia: ikäih­mi­set tulee ottaa mukaan pal­ve­lui­den ja pro­ses­sien suun­nit­te­luun. Muita kon­kreet­ti­sia tuen ja avun kei­no­ja ikäih­mis­ten kuvaa­mi­na voi­si­vat olla mata­lan kyn­nyk­sen ikä­neu­vo­lat, puhe­ka­ve­ri, eli kylä­mum­mo tai kylä­uk­ko, joka olisi kuun­te­le­mas­sa ja jaka­mas­sa arjen kuu­lu­mi­sia aina toi­si­naan.

Eri suku­pol­vien väli­nen yhteis­työ tuo uusia näkö­kul­mia ikään­ty­mi­seen

Kun osaa­mi­syh­tei­sös­sä kes­kus­tel­tu­ja tee­mo­ja tar­kas­tel­laan etääm­mäl­tä, niin huo­mio­nar­vois­ta on, ettei­vät osaa­mi­syh­tei­sös­sä esi­te­tyt toi­veet ja esi­tyk­set ikäys­tä­väl­li­sis­tä toi­men­pi­teis­tä ja teois­ta ole suuren suuria. Ne eivät myös­kään vai­ku­ta vai­keas­ti toteu­tet­ta­vil­ta asioil­ta. Vas­ta­vuo­roi­suus, dia­lo­gi, tois­ten kun­nioit­ta­mi­nen ja ihmis­ten perus­tar­ve tulla kuul­luk­si ja arvos­te­tuk­si juuri sel­lai­se­na kuin olemme, on tär­ke­ää osaa­mi­syh­tei­sös­sä jaet­tu­jen koke­mus­ten mukaan. Myös itsen­sä ilmai­su ja kult­tuu­ri­hy­vin­voin­ti nouse­vat vah­vas­ti esille osaa­mi­syh­tei­sös­sä käsi­tel­tyi­nä tee­moi­na.

Esi­mer­kik­si gero­no­mi­kou­lu­tuk­sen näkö­kul­mas­ta esi­te­tyt ikäys­tä­väl­li­syyt­tä edis­tä­vät asiat ovat asioi­ta, joita gero­no­min amma­tis­sa ja työssä tulee huo­ma­ta ja niitä asiak­kaan tilan­tees­sa myös tukea. Kyse on mer­ki­tyk­sel­li­syy­den koke­muk­sis­ta, ja siitä, että mer­ki­tyk­sel­li­nen arki on eri ihmi­sil­le eri­lai­sia asioi­ta. Käy­tän­nön tasol­la näitä ikäys­tä­väl­li­syys­tee­mo­ja voisi tuoda näky­vil­le kou­lu­tuk­ses­sa esi­mer­kik­si opin­to­jak­so­jen sisäl­löis­sä, eri­lai­sis­sa asia­kas­työn työ­me­ne­tel­mien opis­ke­lus­sa kou­lu­tuk­sen aikana, han­kei­deoin­nis­sa, osaa­mi­syh­tei­sö­työs­ken­te­lys­sä, tutkimus‑, kehit­tä­mis- ja inno­vaa­tio­toi­min­nas­sa, ver­kos­to­työs­sä eri toi­mi­joi­den kanssa sekä jul­kai­su­toi­min­nas­sa. Myös ikäih­mi­siä koke­mus­asian­tun­ti­joi­na voisi kutsua mukaan vie­rai­lu­jen mer­keis­sä ja uuden­lai­sia työ­elä­mä­lä­hei­siä toi­min­ta­mal­le­ja voisi kokeil­la.

Jos osaa­mi­syh­tei­sö­toi­min­taa arvioi­daan pilo­toi­mi­sen onnis­tu­mi­sen ja ilmiö­poh­jai­sen pro­ses­sin näkö­kul­mas­ta, niin ikäys­tä­väl­li­set eli­nym­pä­ris­töt ‑osaa­mi­syh­tei­sö toimi ajan­koh­tai­se­na ja eri toi­mi­joi­ta yhdis­tä­vä­nä osaa­mi­syh­tei­sö­nä, jossa eri­lai­sia ilmiöi­tä pääs­tiin käsit­te­le­mään ikäih­mis­ten koke­muk­sis­ta käsin ja toi­min­taan osal­lis­tu­jat olivat mukana aktii­vi­ses­ti. Koko­nai­suus­val­tai­suus, autent­ti­set koke­muk­set ja kon­teks­tu­aa­li­suus olivat läsnä. Osaa­mi­syh­tei­sös­sä pääs­tiin myös ideoi­maan kon­kreet­ti­sia ikäys­tä­väl­li­syyt­tä vah­vis­ta­via toimia.  Näin myös ongel­man­rat­kai­sun ele­ment­te­jä oli mukana. Pilo­toin­ti toi kui­ten­kin näky­väk­si sen, että osaa­mi­syh­tei­sö­toi­min­taan tar­vi­taan muun muassa mene­tel­mä­pank­ki ja eri­lai­sia osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­le­ja jatkoa aja­tel­len.

Osaa­mi­syh­tei­sön tapaa­mi­ses­sa oppi­mi­nen toi­sil­tam­me toteu­tui.

Ikäys­tä­väl­li­set eli­nym­pä­ris­töt ‑osaa­mi­syh­tei­sö­pi­lot­ti vah­vis­ti käsi­tys­tä siitä, että ikään­ty­mi­nen on koko yhteis­kun­nan asia ja eri suku­pol­vien väli­nen yhteis­työ voisi tuoda ikään­ty­mi­seen uuden­lai­sia näkö­kul­mia ja tuke­via ele­ment­te­jä. Tämän osaa­mi­syh­tei­sö­ko­kei­lun jäl­keen ikäys­tä­väl­li­set eli­nym­pä­ris­töt pain­opis­teen toi­min­taa on hyvä lähteä syven­tä­mään ja kehit­tä­mään edel­leen tule­val­la luku­kau­del­la. Lämmin kiitos kai­kil­le osal­lis­tu­jil­le ajas­tan­ne, asian­tun­te­muk­sen­ne jaka­mi­ses­ta ja inno­va­tii­vis­ten näkö­kul­mien esille tuo­mi­ses­ta! Osaa­mi­syh­tei­sön tapaa­mi­ses­sa oppi­mi­nen toi­sil­tam­me toteu­tui.


Kir­joit­ta­ja

Terhi Myller, yli­opet­ta­ja, Kare­lia-ammat­ti­kor­kea­kou­lu


Läh­teet:

Symeo­ni­dis, V., & Schwarz, J. F. (2016). Phe­no­me­non-Based Teac­hing and Lear­ning through the Peda­go­gical Lenses of Phe­no­me­no­lo­gy: The Recent Cur­ricu­lum Reform in Fin­land. Forum Oświa­towe, 28(2), 31–47. http://forumoswiatowe.pl/ index.php/czasopismo/article/view/458

Silan­der, P. (2015). Rubric for Phe­no­me­non Based Lear­ning. Ret­rie­ved Octo­ber 5, 2016, from http://www.phenomenaleducation.info/phenomenon-based-learning.html