Mer­ki­tyk­sel­li­nen arki hoi­va­ko­dis­sa

Hoi­va­ko­tiin jou­tu­mi­nen edus­taa usein vai­het­ta, jol­loin tunne oman elämän mer­ki­tyk­sel­li­syy­des­tä voi kadota. Var­sin­kin aluksi, kun hen­ki­lö ei enää ole koto­naan, mutta ei myös­kään tun­nis­ta itse­ään vielä hoi­va­ko­din asuk­kaak­si. Luovia mene­tel­miä hyö­dyn­tä­vät ryhmät voivat auttaa oman tilan tai mer­ki­tyk­sel­li­syy­den tun­teen löy­tä­mi­ses­sä uudes­sa eli­nym­pä­ris­tös­sä.

Luo­vuu­del­la mie­le­käs­tä arkea hoi­va­ko­din asuk­kail­le sekä hen­ki­lö­kun­nal­le

Kun ikään­ty­nyt muut­taa asu­maan hoi­va­ko­tiin, hänen psy­ko­so­si­aa­li­nen tasa­pai­non­sa muut­tuu väis­tä­mät­tä. Tämä saat­taa aiheut­taa sen, että iäkäs kokee itsen­sä tar­peet­to­mak­si ja riip­pu­vai­sek­si tois­ten avusta. Asu­mi­sen hoi­va­ko­dis­sa koe­taan hel­pos­ti olevan kont­rol­loi­tua ja tapah­tu­ma­köy­hää. Usein hoi­va­ko­deis­sa asuvat ikäih­mi­set kuvaa­vat hoi­va­ko­tiin muuton las­ke­van heidän elä­män­laa­tu­aan sekä vähen­tä­vän heidän yksi­tyi­syyt­tään ja oman arvon tun­net­ta. Myös joi­ta­kin posi­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia on kuvat­tu; iäk­käi­den kokema itsen­sä arvos­ta­mi­nen ja fyy­si­nen toi­min­ta­ky­ky lisään­ty­vät usein hoi­va­ko­tiin muuton myötä. (Brads­haw ym. 2012, 429–440.)

Mer­ki­tyk­sel­li­sen elämän perus­pi­la­rei­hin kuuluu mah­dol­li­suus toimia oman elä­män­sä aktii­vi­se­na koki­ja­na. Tarve aistia, kokea ja vai­kut­taa itseä kos­ke­viin asioi­hin tai tehdä omaan elä­mään liit­ty­viä pää­tök­siä ei katoa iän myötä.  Toive kuul­luk­si tai näh­dyk­si tule­mi­ses­ta voi jopa lisään­tyä. Ikäih­mi­sel­le on tär­ke­ää, että on ole­mas­sa paikka, missä tulee kuul­luk­si ja arvos­te­tuk­si. On tär­ke­ää saada mer­ki­tys ja arvos­tus­ta ele­tyl­le elä­mäl­le. Kun on sel­vi­tet­ty ikään­ty­nei­den, heidän omais­ten­sa sekä hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan käsi­tyk­siä hyväs­tä ja mie­lek­kääs­tä arjes­ta hoi­va­ko­dis­sa on mones­sa tut­ki­muk­ses­sa pää­dyt­ty saman­kal­tai­siin lop­pu­tu­lok­siin. (Esim. Brads­haw ym. 2012, 431–436; Kor­ho­nen ym. 2015, 8–12; Slet­tebø ym. 2017, 722–723; Peoples ym.  2020, 2315–2316.) Kuvioon 1 on koos­tet­tu iäk­käi­den, omais­ten sekä hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan tar­pei­ta sekä toi­vei­ta mie­lek­kääl­le arjel­le hoi­va­ko­dis­sa.

Laurea, Haaga-Helia ja Met­ro­po­lia ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen kevääl­lä 2021 käyn­nis­ty­neen Elossa! Luovaa alaa ja hoi­va­ko­te­ja elvyt­tä­mäs­sä yhteis­ke­hit­tä­mäl­lä ‑hank­keen läh­tö­koh­ta­na on ajatus hoi­va­ko­tien ja luovan alan toi­mi­joi­den väli­ses­tä yhteis­työs­tä, jossa vah­vis­te­taan tai­de­läh­töis­ten mene­tel­mien – musiik­ki, kuval­li­nen ilmai­su ja draama — raken­tu­mis­ta pysy­väk­si osaksi hoi­va­ko­ti­kult­tuu­rien toi­min­ta­mal­lia. Hank­kees­sa kar­toi­te­taan Hel­sin­gin Senio­ri­sää­ti­öön kuu­lu­vien hoi­va­ko­tien nyky­ti­laa ja toi­vei­ta tule­vai­suu­den toi­min­nal­le. Toi­ses­sa vai­hees­sa luovan alan ammat­ti­lai­set toteut­ta­vat tee­moit­tain työ­pa­jo­ja hoi­va­ko­deis­sa. Lisäk­si he kehit­tä­vät ja toteut­ta­vat tai­de­pal­ve­lu­kon­sep­te­ja hoi­va­ko­tiym­pä­ris­tös­sä. Hank­keen toi­vo­taan tar­joa­van hoi­va­ko­tien asuk­kail­le koke­muk­sel­li­sia taide-elä­myk­siä ja aset­ta­van asuk­kaat avoi­meen sekä dia­lo­gi­seen suh­tee­seen eli­nym­pä­ris­tön­sä kanssa.  Hoi­va­ko­tien hen­ki­lö­kun­nal­le tai­teen läs­nä­olon toi­vo­taan tuovan uutta näkö­kul­maa heidän päi­vit­täi­siin koh­taa­mi­siin­sa asuk­kai­den kanssa. Samal­la luo­vien työ­pa­jo­jen ohjaa­jat saavat mah­dol­li­suu­den kehit­tää omaa asian­tun­ti­juut­taan. Luo­vien työ­pa­jo­jen avulla tue­taan ikään­ty­neen auto­no­mi­aa, osal­li­suut­ta sekä yksi­löl­lis­tä hoitoa ja samal­la edis­te­tään ikään­ty­nei­den koke­mus­ta mer­ki­tyk­sel­li­ses­tä arjes­ta hoi­va­ko­dis­sa.

Luovat mene­tel­mät oman näköis­tä elämää tuke­mas­sa

Luovia mene­tel­miä voi­daan käyt­tää mie­lek­kään arjen luo­mi­sen työ­ka­lu­na ja niiden hyö­dyis­tä ikään­ty­neen elä­män­laa­dul­le sekä toi­min­ta­ky­vyl­le on ole­mas­sa jo run­saas­ti tut­ki­mus­ta (mm. Han­ne­man 2005; Noice ym. 2014; Broome ym. 2017; Robert­son & McCall 2018; Brad­field 2020).  Luo­vien toi­min­to­jen käyt­tä­mi­nen vai­kut­taa posi­tii­vi­ses­ti iäk­kään fyy­si­seen, psyyk­ki­seen ja sosi­aa­li­seen toi­min­ta­ky­kyyn. (Robert­son & McCall 2018, 1156–1157; Evans ym. 2022, 22).  Osal­lis­tues­saan iäkäs pääsee tutus­tu­maan muihin asuk­kai­siin, saa koke­muk­sen itse­näi­ses­tä pää­tök­sen­teos­ta ja samal­la mie­le­käs­tä teke­mis­tä. Luovia mene­tel­miä hyö­dyn­tä­vät ryhmät voivat olla paik­ko­ja, joissa voi erot­tau­tua omaksi itsek­seen ja tun­nus­tel­la, mikä on itsel­le ominta. Luova toi­min­ta voi myös tar­jo­ta uuden­lai­sen roolin tai roo­lien otta­mi­sen paikan. Uusil­le luo­vil­le elä­myk­sil­le altis­tu­mi­nen voi antaa toivoa, edus­taa jat­ku­vuut­ta ja antaa syyn suun­ni­tel­la tule­vaa. (Strand­man-Suon­taus­ta 2013, 160; Kopo­nen ym. 2018, 65–71.)

Taide saat­taa ais­ti­ko­ke­muk­sen myötä herät­tää teki­jäs­sään myös ris­ti­rii­tai­sia tun­tei­ta.  “En tykkää” — tai “Ai noin­kin voi aja­tel­la!” ‑elä­myk­set voivat olla juuri se, mikä pitää mielen vir­keä­nä ja ehkäi­see tun­tei­den jäh­met­ty­mis­tä, halut­to­muut­ta tai väsy­mys­tä. Luo­vaan pro­ses­siin liit­ty­vä yllä­tyk­sel­li­syys pitää aistit ja tun­teet hereil­lä sekä antaa mah­dol­li­suu­den uusien, rik­kai­den ja elä­vien tun­tei­den koke­mi­seen. Tai­teel­li­sen teke­mi­sen kautta voi käsi­tel­lä ja jäsen­tää myös vai­kei­ta­kin tun­ne­ko­ke­muk­sia ja omien tun­tei­den moni­nai­suus tulee elä­väk­si. (Bet­hell 2013, 65.) Kun tekijä saa toteut­taa tai­det­ta niiden mer­ki­tys­ten puit­teis­sa, joita itse ajat­te­lee tai­tee­seen liit­ty­vän, tar­jo­aa luova teke­mi­nen kiin­nit­ty­mis­vä­li­neen omaan elä­mään.  Ohja­tun tai­de­ko­ke­muk­sen ei tulisi kos­kaan olla liian tiuk­kaan ennal­ta lop­puun asti mää­ri­tel­ty. On tär­ke­ää jättää tilaa mielen ja oman maa­il­man yksi­löl­li­sil­le mer­ki­tyk­sil­le. Jos tai­de­ko­ke­mus mää­ri­tel­lään etu­kä­teen liian val­miik­si, ei teki­jän eri­tyis­laa­tui­sel­le jää tilaa.

Luova toi­min­ta luo tilaa yhtey­del­le

Luovan toi­min­nan tera­peut­ti­nen ulot­tu­vuus näyt­täy­tyy itse­tut­kis­ke­lu­na, uusien asioi­den omak­su­mi­se­na ja uuden maa­il­ma­suh­teen luo­mi­se­na. Tai­de­ko­ke­mus on tila, jossa hen­ki­lö­koh­tai­nen muut­tuu yhtei­ses­ti jaetun koke­muk­sen kautta yhtei­sek­si koke­muk­sek­si. Taide tuo yhteen ja luo yhtey­den yhtei­söön kuu­lu­vien kesken. (Strand­man-Suon­taus­ta 2013, 161).   Saman pöydän äärel­lä on mah­dol­lis­ta irtau­tua rutii­neis­ta ja altis­tua toisen kat­seel­le – tulla näky­väk­si.  Näh­dyk­si tule­mi­nen on yksi tai­teen sosi­aa­li­suu­den ulot­tu­vuus. Tai­teen teke­mi­nen on heit­täy­ty­mis­tä, joka on mah­dol­lis­ta tur­val­li­sek­si koe­tus­sa ympä­ris­tös­sä. (Pusa 2012, 62–63.) Luot­ta­muk­sen myötä syn­ty­vä sosi­aa­li­nen vuo­ro­vai­ku­tus mah­dol­lis­taa koh­taa­mi­sen ja vuo­ro­vai­kut­tei­sen teke­mi­sen. Kun toi­min­ta on luo­teel­taan yksi­lön itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta arvos­ta­vaa, luova toi­min­ta luo tilaa tun­neyh­tey­del­le muiden osal­lis­tu­jien kanssa.

---

Kir­joit­ta­jat:

Sanna Soini, hoi­to­työn leh­to­ri, Elossa! ‑hank­keen pro­jek­ti­pääl­lik­kö, Laurea ammat­ti­kor­kea­kou­lu

Satu Bet­hell, sosi­aa­lia­lan leh­to­ri, Elossa! ‑hank­keen Luo­va­leh­to­ri, Laurea ammat­ti­kor­kea­kou­lu

Artik­ke­li­ku­va: San­deep Singh / Unsplash

---

Läh­teet:

Bet­hell, S. 2013. Tun­te­va kuva. Opin­näy­te­työ tai­teen muut­ta­vas­ta voi­mas­ta. MA. Kuva­tai­de­kou­lu­tuk­sen muun­to­kou­lu­tus. Aalto-yli­opis­to.

Brads­haw, S, Play­ford, E & Riazi, A. 2012. Living well in care homes: a sys­te­ma­tic review of qua­li­ta­ti­ve stu­dies. Age and Ageing 41, Volume 41, Issue 4, July 2012, 429–440.

Brad­field, E. 2020. Sub­jec­ti­ve expe­riences of par­tici­pa­to­ry arts enga­ge­ment of healt­hy older people and explo­ra­tions of crea­ti­ve ageing. Public Health 198, 53–58.

Broome E, Den­ning T, Shnei­der J & Broo­ker D. 2017. Care staff and the crea­ti­ve arts: explo­ring the con­text of invol­ving care per­son­nel in arts inter­ven­tions. Inter­na­tio­nal Psyc­ho­ge­riat­rics 29 (12), 1979–1991.

Evans S.C, Bray J & Cara­be­dian C. 2022. Sup­por­ting crea­ti­ve ageing through the arts: the impacts and imple­men­ta­tion of a crea­ti­ve arts pro­gram­me for older people. Wor­king with Older People 26(1), 22–30.

Han­ne­man B.T 2006. Crea­ti­vi­ty with Demen­tia Patients Can Crea­ti­vi­ty and Art Sti­mu­la­te Demen­tia Patients Posi­ti­ve­ly? Geron­to­lo­gy 52: 59–65.

Kopo­nen T, Hon­ka­sa­lo, M‑L & Rau­ta­va, P. 2018. Cul­tu­ral plan model: inte­gra­ting cul­tu­ral and crea­ti­ve acti­vi­ties into care units for the elder­ly. Arts & Health 10(1), 65–71.

Kor­ho­nen A, Holo­pai­nen A, Jylhä V & Sil­ta­nen H. 2015. Hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan käsi­tyk­siä ikään­ty­nei­den hoi­to­työn nyky­ti­las­ta. Hoi­to­työn tut­ki­mus­sää­tiö. Raport­ti 1/2015.

Noice T, Noice H & Kramer A.F. 2014: Par­tici­pa­to­ry arts for older adults: a review of bene­fits and chal­len­ges.  The Geron­to­lo­gist 54 (5), 741–753.

Peoples H, Peder­sen L F & Moe­strup L. 2020. Crea­ting a mea­ning­ful eve­ry­day life: Percep­tions of rela­ti­ves of people with demen­tia and healthca­re pro­fes­sio­nals in the con­text of a Danish demen­tia vil­la­ge. Demen­tia 19(7) 2314–2331.

Pusa, T. 2012. Harmaa taide. Tai­teen ja van­huu­den mer­ki­tys­suh­tei­ta. Aalto-yli­opis­ton jul­kai­susar­ja. Doc­to­ral Dis­ser­ta­tions 89/2012. Hel­sin­ki: Uni­gra­fia. Vii­tat­tu 25.4.2022. https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/20105

Robert­son J.M & McCall V. 2018. Faci­li­ta­ting crea­ti­vi­ty in demen­tia care: the co-con­struc­tion of arts-based enga­ge­ment. Ageing & Socie­ty 40, 1155–1174.

Slet­tebø Å, Sæte­ren B, Synnø­ve C, Lohne V, Rehns­feldt A W, Tolo Heg­ges­tad A. K. ym. 2017. The sig­ni­ficance of mea­ning­ful and enjo­y­able acti­vi­ties for nur­sing home resident’s expe­riences of dig­ni­ty. Scand J Caring Sci 31; 718–726.

Strand­man-Suon­taus­ta, P. 2013. Vapaut­ta vai vai­kut­ta­vuut­ta? Kuva­tai­tee­seen perus­tu­va pal­ve­lu hoi­va­lai­to­syh­tei­söl­le. Aalto-yli­opis­ton jul­kai­susar­ja. Doc­to­ral dis­ser­ta­tions 28/2013. Hel­sin­ki: Uni­gra­fia.