Muis­tio­mai­nen toi­sel­la kier­rok­sel­la

Hanna Jensen on tie­to­kir­jai­li­ja ja toi­mit­ta­ja. Hän on myös tytär, jonka molem­mat van­hem­mat ovat sai­ras­tu­neet muis­ti­sai­rau­teen, Alz­hei­me­rin tau­tiin. Näitä oma­koh­tai­sia koke­muk­si­aan hän on aikai­sem­min ker­to­nut jul­ki­sis­sa esiin­ty­mi­sis­sään. Isänsä muis­ti­tai­pa­lees­ta hän on kir­joit­ta­nut tie­to­kir­jan 940 päivää isäni muis­ti­ni (Teos 2015).

Tällä het­kel­lä Jensen on omien sano­jen­sa mukaan toi­sel­la kier­rok­sel­la, sillä muu­ta­mia vuosia isän kuo­le­man jäl­keen äiti sai muis­ti­sai­raus­diag­noo­sin. Tästä vielä jat­ku­vas­ta mat­kas­taan äitin­sä muis­ti­na hän on kir­joit­ta­nut kirjan Äitini muis­ti­na. Toinen kier­ros.

Sitä hel­pos­ti luu­li­si, että toi­sel­la kier­rok­sel­la on hel­pom­paa. Luu­li­si, että omai­nen on ensim­mäi­sel­lä kier­rok­sel­la oppi­nut muis­ti­sai­rauk­sis­ta kai­ken­lais­ta, saanut vah­vuut­ta ja koke­mus­ta sel­vi­tä ja jaksaa. Hän osaa ratkoa arjen pulmat ja tuntee hoi­to­po­lut, hän osaa vält­tää pal­ve­lu­ka­pei­kot ja löytää tiedon ja avun läh­teil­le.

Kissan viik­set! Jensen kir­joit­taa osu­vas­ti: ”Kun olet nähnyt yhden Alz­hei­me­rin tautia sai­ras­ta­van ihmi­sen, olet nähnyt yhden Alz­hei­me­rin tautia sai­ras­ta­van ihmi­sen”. Jokai­nen ihmi­nen on yksilö, ja jokai­sen sai­raus ilme­nee ja etenee omalla taval­laan ja omaa tah­ti­aan. Jotain kui­ten­kin hil­jal­leen oppii. Esi­mer­kik­si sen perus­asian, ettei kyse ole vain muis­tin heik­ke­ne­mi­ses­tä. Usein alku­vai­hees­sa kyse ei ollen­kaan ole muis­tis­ta, vaan muista kog­ni­tii­vi­sis­ta tai­dois­ta, esi­mer­kik­si sanat saat­ta­vat unoh­tua, paikat eivät tahdo löytyä tai päät­te­ly­ky­ky voi kan­ger­rel­la.  

Jensen kuvaa kir­jas­sa kul­ke­mis­taan äidin rin­nal­la, äidin käyt­täy­ty­mi­sen muu­tok­sia ja lopul­ta asu­mis­rat­kai­su­jen hake­mis­ta, kun kotona asu­mi­nen ei enää onnis­tu. Hän jär­jes­te­lee useam­pia­kin muut­to­ja, kunnes seu­ral­li­sel­le ja esteet­ti­sel­le äidil­le löytyy aina­kin tois­tai­sek­si hyvä paikka asua, löytyi koti.

Käsin­kos­ke­tel­ta­van oma­koh­tai­ses­ti ja her­kis­tä­väs­ti hän kir­joit­taa korona-ajan eri­tyk­ses­tä ja äidin karan­tee­ni­ko­ke­muk­sis­ta senio­ria­sun­nos­sa. Muis­ti­sai­raut­ta sai­ras­ta­van kun on mah­do­ton ymmär­tää, miksi hänet tel­jet­ty huo­nee­seen­sa ja ovi on sul­jet­tu ulko­puo­lel­ta haka­sel­la. Tär­kei­tä huo­mioi­ta vas­tai­sen varal­le.

Kirja sisäl­tää äitio­suuk­sien välis­sä myös käy­tän­nöl­li­siä tie­tois­ku­ja muun muassa muis­ti­tut­ki­muk­sis­ta, lääk­keet­tö­mis­tä hoi­dois­ta ja edun­val­von­nas­ta. Logo­te­ra­peut­ti­set esi­mer­kit ovat haus­ko­ja ja kuu­los­ta­vat usein toi­mi­vil­ta. Miten oli­si­kin hyvä osata nos­tat­taa posi­tii­vi­sia aja­tuk­sia tavan­omai­sen har­mis­tu­mi­sen ja aika­tau­lut­ta­mi­sen sijaan. 

Toi­sel­la kier­rok­sel­la Jensen miet­tii, mitä me voi­sim­me oppia muis­ti­sai­raut­ta sai­ras­ta­val­ta. Aika­kä­si­tys voisi olla yksi opiksi otet­ta­va asia. Kult­tuu­rin, var­sin­kin musii­kin mer­ki­tys rau­hoit­ta­ja­na ja valon tuo­ja­na toinen opit­ta­va. Mer­ki­tyk­sel­li­set koh­taa­mi­set ja kos­ke­tuk­set kolmas. Kun­nioi­tuk­sen ja arvos­tuk­sen tunne neljäs. Näistä ele­men­teis­tä tai­ta­vat löytyä eväät hyvään elä­mään niin omai­sel­le kuin muis­ti­sai­raut­ta sai­ras­ta­val­le­kin. 

Kirja avaa myön­tei­siä näkö­kul­mia muis­tin ja muis­ti­sai­rauk­sien maa­il­maan. Se sopii sekä omai­sen että ammat­ti­lai­sen käteen sekä kenel­le tahan­sa muis­tis­ta kiin­nos­tu­neel­le.

Hanna Jensen: Äitini muis­ti­na — Toinen kier­ros. Kus­tan­nus­osa­keyh­tiö Sil­ta­la. 2022.

Teksti:

Arja Jämsén, pro­jek­ti­asian­tun­ti­ja, Kare­lia-ammat­ti­kor­kea­kou­lu

Artik­ke­li­ku­va: Andrea Piacqua­dio / Pexels