Ikäih­mis­ten digio­saa­mi­nen ja eli­ni­käi­nen oppi­mi­nen

Digi­ta­li­saa­tioon liit­tyy suuria toi­vei­ta, ja sen odo­te­taan eri tavoin tehos­ta­van yhteis­kun­nan toi­min­to­ja ja ihmis­ten arkea. Toi­saal­ta digi­ta­li­saa­tioon liit­tyy uhkaa ja pelkoa syr­jäy­ty­mi­ses­tä sekä yhteis­kun­nan kah­tia­ja­kau­tu­mi­ses­ta.

Uusin­ta tut­ki­mus­ta ja ikäih­mis­ten ääntä

Ikäih­mi­set näyt­täy­ty­vät usein digi­maa­il­man häviä­ji­nä. Uusi teos Ikäih­mi­set digiyh­teis­kun­nas­sa. Eli­ni­käi­sen oppi­mi­sen mah­dol­li­suu­det (2022) ei vähät­te­le uhkia, mutta nostaa esille ikäih­mis­ten voi­ma­va­ro­ja ja tai­to­ja sekä oppi­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia.

Ikäih­mi­set digiyh­teis­kun­nas­sa ‑teos lähes­tyy teemaa laaja-alai­ses­ti. Osa kir­joit­ta­jis­ta on kas­va­tus­tie­tei­li­jöi­tä, osa tulee ikään­ty­mi­sen, hoivan, suku­puo­len sekä työ­elä­män tut­ki­muk­sen ja kehit­tä­mi­sen ken­til­tä. Jou­kos­sa on useita väi­tös­kir­ja­tut­ki­joi­ta ja teok­ses­sa esi­te­tään run­saas­ti aikai­sem­min jul­kai­se­mat­to­mien tut­ki­mus­ten tulok­sia. Ikäih­mi­set pää­se­vät myös itse eloi­sas­ti ääneen kysely- ja haas­tat­te­lu­tut­ki­mus­ten kautta.

Teos koos­tuu kol­mes­ta osasta. Koke­muk­sia digi­taa­lis­tu­vas­ta yhteis­kun­nas­ta ‑osio kuvaa ikäih­mis­ten koke­muk­sia tek­no­maa­il­mas­ta ja muun muassa korona-ajan vai­ku­tuk­sia. Toi­ses­sa osios­sa käsi­tel­lään ikäih­mis­ten digi­taa­li­sen osaa­mi­sen ja media­lu­ku­tai­to­jen tuke­mis­ta. Kolmas osio kes­kit­tyy ikäih­mi­siin ver­tai­soh­jaa­ji­na ja ‑ohjat­ta­vi­na, eri ver­tai­so­pas­tus­tyy­lei­hin ja ver­tai­so­pas­tus­pro­ses­siin.

Digio­saa­mis­ta ei nähdä kan­sa­lais­tai­to­na

Mie­len­kiin­toi­nen tieto on, että Suo­mes­sa eri­tyi­ses­ti 65–74-vuotiaiden inter­ne­tin käyttö ja sosi­aa­li­sen median seu­raa­mi­nen lisään­tyi­vät vuonna 2020 ver­rat­tu­na aikai­sem­piin vuo­siin. Syyksi arvel­laan koro­nan aiheut­ta­mia poik­keus­ai­ko­ja. Tilas­toin­nis­sa on mer­kit­tä­vä puute kaik­kein van­him­pien osalta, sillä yli 90-vuo­tiai­den koh­dal­ta tieto puut­tuu. Todel­li­nen digi­kui­lu lie­nee­kin tässä, van­ho­jen ja ”van­ho­jen van­ho­jen” välis­sä.

Teok­ses­sa vah­vis­te­taan havain­to, että ikäih­mis­ten digiop­pi­mi­nen ja tai­to­jen päi­vit­tä­mi­nen ovat jää­neet ihmis­ten itsen­sä ja jär­jes­tö­jen varaan. Per­heen­jä­sen tai muu lähei­nen on ikäih­mi­sen taval­li­sin digi­tu­ki. Ammat­ti­lais­ten ja kau­pal­lis­ten pal­ve­lui­den tar­joa­ma tuki tulee kak­ko­se­na.

Ikäih­mis­ten digio­saa­mis­ta ja digio­saa­mis­ta kan­sa­lais­tai­to­na ei ole tois­tai­sek­si nähty tär­keäk­si. On kui­ten­kin selvää, että digi­tek­no­lo­gian käyttö voi lisätä myös ikäih­mis­ten hyvin­voin­tia, tar­jo­ta sosi­aa­lis­ta tukea ja viih­dy­ket­tä sekä mah­dol­li­suuk­sia eli­ni­käi­seen oppi­mi­seen. Puhu­mat­ta­kaan siitä, että yhä useam­mat pal­ve­lut ovat ver­kos­sa, linkin takana.   

Yhteis­kun­nan digi­taa­lis­tu­mi­nen kos­ket­taa myös ikäih­mi­siä. Teos koros­taa ikäih­mis­ten digio­sal­li­suu­den tär­keyt­tä ja oikeut­ta eli­ni­käi­seen oppi­mi­seen. Ikäih­mi­set ovat eri­lai­sia digio­saa­mi­sel­taan ja oppi­mis­tai­doil­taan ja siksi tar­vi­taan moni­puo­lis­ta digi­tu­kea. Myös ver­tai­so­pas­tuk­sen tyy­lei­hin teos tar­jo­aa oppi­mis­teo­rioi­den poh­jal­ta uusia näkö­kul­mia.

Kor­jo­nen-Kuusi­pu­ro, K, Rasi-Heik­ki­nen, P., Vuo­jär­vi, H., Pih­lai­nen, K. & Kärnä, E. 2022. Ikään­ty­vät digiyh­teis­kun­nas­sa. Eli­ni­käi­sen oppi­mi­sen mah­dol­li­suu­det. Hel­sin­ki: Gau­dea­mus.

---

Teksti:

Arja Jämsén, tun­tio­pet­ta­ja, pro­jek­ti­asian­tun­ti­ja, Kare­lia-ammat­ti­kor­kea­kou­lu

Artik­ke­li­ku­va: Anna Shvets, Pexels