Uutta ajat­te­lua van­he­ne­mi­seen ja van­huu­teen

Van­huu­den ja van­huus­tut­ki­muk­sen perus­teok­ses­ta Geron­to­lo­gia on ilmes­ty­nyt täy­del­li­ses­ti uudis­tet­tu painos. Teos lähtee liik­keel­le tosia­sias­ta, että käsi­tyk­sem­me ikään­ty­mi­ses­tä ja van­huu­des­ta ovat suu­rel­ta osin aut­ta­mat­ta van­hen­tu­nei­ta ja perus­tu­neet men­nei­den vuo­si­kym­men­ten takai­seen tie­toon ja ymmär­ryk­seen. Tämän päivän muu­tok­ses­sa emme pärjää vanhan tiedon varas­sa.

Kun yhteis­kun­ta muut­tuu, myös van­huus muut­tuu

Geron­to­lo­gia-jul­kai­su on geron­to­lo­gian ja kan­san­ter­vey­den pro­fes­so­ri Taina Ran­ta­sen pää­toi­mit­ta­ma artik­ke­li­ko­koel­ma, jossa on kir­joit­ta­jia eri aloil­ta. Ilah­dut­ta­vas­ti mukana on sekä väi­tös­kir­ja­tut­ki­joi­ta että van­huus­tut­ki­muk­sen ansioi­tu­nei­ta eme­ri­tuk­sia Simo Kos­ki­ses­ta Jyrki Jyr­kä­mään ja Antti Karis­toon.

Nostan laa­jas­ta teok­ses­ta (516 sivua) muu­ta­mia punai­sia lan­ko­ja. Ensin­nä­kin geron­to­lo­gian mää­ri­tel­mä: geron­to­lo­gia mää­ri­tel­lään koko elämän kat­ta­vak­si van­he­ne­mi­sen tut­ki­muk­sek­si. Se sisäl­tää van­he­ne­mi­sen fyy­sis­ten, psyyk­kis­ten ja sosi­aa­lis­ten muu­tos­ten tut­ki­mi­sen, ikään­ty­mi­sen yhteis­kun­nal­lis­ten muu­tos­ten tut­ki­mi­sen sekä tiedon sovel­ta­mi­sen poliit­ti­seen pää­tök­sen­te­koon.

Yhteis­kun­nal­li­seen ajat­te­luun ovat vai­kut­ta­neet posi­tii­vi­sen geron­to­lo­gian tut­ki­mus ja onnis­tu­van van­he­ne­mi­sen mallit, joissa van­he­ne­mi­seen suh­tau­du­taan myön­tei­ses­ti, ei toi­min­ta­ky­vyn ongel­mi­na tai pahoin­voin­ti­na.

Antti Karis­to koros­taa, ettei van­he­ne­mi­sen tut­ki­muk­ses­sa ole hyvä kes­kit­tyä vain ikään­ty­mi­seen sinän­sä vaan myös aika­vai­ku­tuk­siin, jotka liit­ty­vät yhteis­kun­nal­li­siin oloi­hin ja tapah­tu­miin. Samal­la taval­la tär­ke­ää on myös huo­ma­ta, ettei­vät suku­pol­vet­kaan ole yhte­näi­siä eikä suku­pol­ven vai­ku­tuk­sia tule lii­oi­tel­la.  

Kult­tuu­ri­ses­ta näkö­kul­mas­ta van­he­ne­mi­seen kir­joit­taa Sinik­ka Vakimo. Kult­tuu­ri­ge­ron­to­lo­gia on suh­teel­li­sen uusi geron­to­lo­gi­nen tut­ki­musa­la. Kult­tuu­ri­nen ajat­te­lu on vah­vas­ti sidok­sis­sa yhteis­kun­taan, kun kult­tuu­ri muut­tuu, myös van­huus muut­tuu. Uutta ikku­naa avaa­vat myös eri kult­tuu­rien näke­myk­set van­huu­des­ta. Toi­saal­ta myös Suo­mes­sa on kas­va­va ulko­maa­lais­taus­tai­nen ikään­ty­vä väestö, jolla on tar­vet­ta kieli- ja kult­tuu­rie­ri­tyi­siin pal­ve­lui­hin.   

Fyy­si­ses­tä ikään­ty­mi­ses­tä ympä­ris­tö­ge­ron­to­lo­gi­aan ja työ­hy­vin­voin­tiin

Kir­jas­sa käsi­tel­lään perus­teel­li­ses­ti van­huus­ti­las­tot, fyy­si­sen van­he­ne­mi­sen eri osa-alueet sekä myös oman hyvin­voin­nin edis­tä­mi­nen ja van­he­ne­mi­seen varau­tu­mi­nen. Artik­ke­lei­ta on niin unesta, lii­kun­nas­ta, ravit­se­muk­ses­ta kuin sek­su­aa­li­suu­des­ta­kin. Psy­ko­lo­gi­sen van­he­ne­mi­sen kiin­nos­ta­via näkö­kul­mia ovat esi­mer­kik­si muisti, oppi­mi­nen ja mielen hyvin­voin­ti sekä hil­jai­nen tieto ja vii­saus.  

Arjen tek­no­lo­gioi­ta käsi­tel­lään sekä käy­tet­tä­vyy­den ja hyväk­syt­tä­vyy­den että etii­kan näkö­kul­mis­ta. Ympä­ris­tö­ge­ron­to­lo­gia ja yhdys­kun­ta­suun­nit­te­lu avaa­vat ympä­ris­tön arvioin­tia sekä liik­ku­mi­sen, asu­mi­sen ja osal­li­suu­den mer­ki­tyk­siä van­huu­des­sa. Geron­to­lo­gi­nen sosi­aa­li­työ, hoi­to­työ ja fysio­te­ra­pia saavat omat kat­sauk­sen­sa.

Kirja ei kui­ten­kaan kes­ki­ty pel­käs­tään van­huu­teen, vaan ikään­ty­mis­tä käsi­tel­lään myös työn ja työ­elä­män näkö­kul­mas­ta, miten ikään­ty­vän työ­voi­man työ­ky­kyä voi­daan yllä­pi­tää ja työ­hy­vin­voin­tia edis­tää. 

Teos on todel­li­nen run­sau­den­sar­vi kai­kil­le van­he­ne­mi­ses­ta ja van­huu­des­ta kiin­nos­tu­neil­le. Moni­puo­li­set artik­ke­lit innos­ta­vat ja virit­tä­vät ajat­te­lua. Teos sopii niin tut­ki­jan ja kehit­tä­jän, vir­ka­mie­hen kuin käy­tän­nön ammat­ti­lai­sen­kin käteen. Ja mikä paras­ta, kuka tahan­sa Matti tai Maija Mei­kä­läi­nen­kin voi löytää kir­jas­ta kiin­nos­ta­vaa luet­ta­vaa ja omassa elä­mäs­sään onkeen otet­ta­vaa.

Seu­raa­vak­si oli­si­kin tar­peen vielä syvem­min tar­kas­tel­la geron­to­lo­gi­sen tie­tou­den ja ikä­osaa­mi­sen tar­vet­ta ja levit­tä­mis­tä koko yhteis­kun­nas­sa. Elämä kun ei pitene vain lopus­ta, vaan myös kes­kel­tä.

Ran­ta­nen, T., Kokko, K., Sipilä, S., Vil­ja­nen, A. (toim.) 2022. Geron­to­lo­gia. 5., uudis­tet­tu painos. Duo­decim.

---

Teksti:

Arja Jämsén, tun­tio­pet­ta­ja, pro­jek­ti­asian­tun­ti­ja, Kare­lia-ammat­ti­kor­kea­kou­lu

Artik­ke­li­ku­va: Centre for Ageing Better / Pexels