Val­mis­tau­du urasi vii­mei­seen vai­hee­seen

Moni suun­nit­te­lee työ­uraan­sa tar­kas­ti, mutta työ­uran vii­mei­set vuodet eivät usein­kaan sisäl­ly tähän suun­nit­te­luun. Tässä artik­ke­lis­sa ehdo­te­taan eri näkö­kul­mia elä­köi­ty­mis­vai­heen suun­nit­te­luun. Mikäli koet ole­va­si elä­ke­läi­so­le­tet­tu, tämä artik­ke­li on sinua varten.

Kävin äsket­täin kat­so­mas­sa Cats-musi­kaa­lia ja sain naut­tia Griza­bel­lan tun­tei­ta herät­tä­väs­tä Memory-kap­pa­leen tul­kin­nas­ta. T.S.Eliotin kir­jaan ”Old Possum’s book of Prac­tical Cats” perus­tu­va, Andrew Lloyd- Web­be­rin sävel­tä­mä musi­kaa­li on kaunis kuvaus elämän eri vai­heis­ta ja koke­muk­sis­ta: on iloa, tans­sia, pelkoa ja mene­tyk­siä. Griza­bel­la on vanha, ehkä hiukan raih­nai­nen, parem­pia päiviä nähnyt kissa. Lau­lul­laan hän hakee muiden kis­so­jen hyväk­syn­tää, hai­kai­lee nuo­ruut­taan ja pyrkii myös siir­ty­mään hyväl­lä taval­la seu­raa­vaan elä­mään. Näyt­tä­möl­lä Griza­bel­la liik­kuu vai­val­loi­ses­ti ja huo­nos­sa ryh­dis­sä, mutta välil­lä ryhti suo­ris­tuu ja hän nosta ylpeäs­ti pää­tään ede­tes­sä kohti seu­raa­vaa elä­män­vai­het­ta. Griza­bel­lan vanhaa ole­mus­ta ei löydy T.S. Elio­tin alku­pe­räis­teok­ses­ta, koska tämä olisi ollut liian pelot­ta­vaa lap­sil­le. Van­huut­ta pidet­tiin pelot­ta­va­na, ehkä jos­sain määrin tämä val­lit­see vie­lä­kin. Hän poisti tämän takia kah­dek­san riviä, rivit, jotka les­ken­sä Vale­rie Eliot toi­mit­ti Andrew Lloyd-Web­be­ril­le sävel­tä­mi­sen yhtey­des­sä (Cryer 2008).

Elä­ke­läi­so­le­te­tun iden­ti­teet­ti

Moni meistä voi var­maan samais­tua Griza­bel­laan. Veto on poissa, mutta sitten taas men­nään eteen­päin, koska täytyy jaksaa. Jak­sa­mi­seen vai­kut­taa moni tekijä, eikä vähi­ten alati muut­tu­va toi­min­taym­pä­ris­töm­me ja saman­ai­kai­set muu­tok­set. Mutta voiko olla myös niin, että elä­män­vai­he vai­kut­taa jak­sa­mi­seen? Ener­gia­ta­so ei ehkä ole sama kuin kak­si­kym­men­tä vuotta sitten? Onko mah­dol­li­ses­ti niin, että bio­lo­gi­sel­la iällä on mer­ki­tys­tä? Tämän artik­ke­lin tavoi­te on ehdot­taa näke­myk­siä elä­män­vai­hee­seen, jossa ympä­ris­tö ja itse muo­vaam­me iden­ti­tee­tin elä­ke­läi­so­le­te­tul­le. Valit­sin sanan elä­ke­läi­so­le­tet­tu kuvaa­maan ihmis­tä vai­hees­sa, jol­loin yhteis­kun­ta päät­tää, että kan­sa­lai­sel­la on oikeus siir­tyä työ­elä­mäs­tä eläk­keel­le. Tämä vaihe on moni­vi­vah­tei­nen, ja tähän vai­kut­ta­vat monet teki­jät kuten ter­veys, talou­del­li­nen tilan­ne, asenne ja per­soo­nal­li­suus. Mai­nit­sen näitä mutta syvem­pi, tut­ki­muk­sel­li­nen ja kriit­ti­nen poh­din­ta jää toi­sel­le foo­ru­mil­le. Tavoit­tee­na on auttaa meitä jokais­ta suun­nit­te­le­maan myös uramme lop­pu­vai­het­ta, jotta voimme ylpeäs­ti tar­kas­tel­la min­kä­lai­sen perin­nön jätäm­me työ­elä­mäl­le. En halua puhua hii­pu­mi­ses­ta tai vetäy­ty­mi­ses­tä, vaikka siltä tun­tui­si tai haluai­si tun­tu­van. Tar­vi­taan proak­tii­vi­suut­ta, jopa radi­kaa­lia otetta ja roh­keut­ta sanoit­taa tätä vai­het­ta koke­muk­sen syväl­lä rin­ta­ää­nel­lä. On aika luoda itsel­leen eläk­keel­le-jää­mi­stra­te­gia tai mah­dol­li­ses­ti ikään­ty­mis­stra­te­gia. Kuten stra­te­gioil­le käy, niitä voi­daan aina päi­vit­tää.

Vai­hei­ta ja siir­ty­miä voi mää­ri­tel­lä Maye­rin mukaan eri taval­la (Mayer 2004). Usein sosio­lo­gias­sa tar­kas­tel­laan vai­hei­ta kolmen meka­nis­min kautta. Ne voi­daan mää­ri­tel­lä joko sys­tee­mi­ses­ti tai toi­mi­juu­den kautta (Mayer 2004).  On hyvä muis­taa, kuten Arnett (2016) kuvaa, eri vai­hei­den kult­tuu­ri­si­don­nai­suut­ta, elä­män­vai­heet kun ovat eri­lai­sia eri kult­tuu­reis­sa. Kohli (1985) on kri­ti­soi­nut lii­al­lis­ta kro­no­lo­gi­suut­ta elä­män­vai­hei­den kuvauk­sis­sa, vaikka esi­mer­kik­si Arnett (2016) pai­not­taa, että vai­hei­den tarkka mää­rit­te­ly hel­pot­taa yhteis­kun­nal­lis­ten ins­ti­tuu­tioi­den eri pal­ve­lu­jen enna­koi­ta­vuut­ta, kuten esi­mer­kik­si kou­lu­tuk­sen suun­nit­te­lus­sa.

Haluan tässä artik­ke­lis­sa pohtia lähem­min yksi­lön toi­mi­juut­ta elä­köi­ty­mi­sen elä­män­vai­hees­sa. Olem­me­ko pas­sii­vi­sia, orga­ni­saa­tioi­den ja sys­tee­mien objek­te­ja siir­tyes­säm­me tähän vai­hee­seen? Vai voim­me­ko aktii­vi­ses­ti vai­kut­taa? Tänä päi­vä­nä on enem­män vaih­toeh­to­ja jäädä eläk­keel­le. Voit jäädä eläk­keel­le syn­ty­mä­vuo­te­si osoit­ta­ma­na alim­man elä­köi­ty­mi­siän mukaan tai sinun täytyy jäädä eläk­keel­le, kun ylin mah­dol­li­nen elä­kei­kä on saa­vu­tet­tu. Urasi vii­mei­sen vai­heen koke­muk­set muo­dos­tu­vat työym­pä­ris­tö­si ja sinun vuo­ro­vai­ku­tuk­se­si lop­pu­tu­lok­se­na. Tähän voit vai­kut­taa aktii­vi­ses­ti.

Eläk­keel­le siir­ty­mi­nen

Stei­ner ja Ama­bi­le (2022) tuovat tut­ki­muk­ses­saan esille esi­merk­ke­jä, miten eläk­keel­le siir­ty­mi­sen vai­hees­sa raken­ne­taan jo tule­vaa elä­köi­ty­mis­tä. Heidän tut­ki­muk­sen­sa tulok­se­na syntyi teo­reet­ti­nen malli, jota voi hyö­dyn­tää tar­kas­tel­taes­sa sekä työ­uraa että elä­köi­ty­mis­tä. Mie­len­kiin­tois­ta on tar­kas­tel­la Stei­ne­rin ja Ama­bi­len (2022) tut­ki­mus­tu­los­ten tee­mo­ja. Nämä auttaa työ­uran lop­pu­vai­heen suun­nit­te­lus­sa. Voimme kes­kit­tyä nyky­het­keen ja eri­tyi­ses­ti työ­elä­män haas­tei­siin (pre­sent-focused life cog­ni­tions. 13) tai nähdä elä­köi­ty­mi­nen työ­uran ja yhteis­kun­nal­li­sen kont­ri­buu­tion jat­ko­na (global-domi­nant life con­strual s. 10). Ehkä kehi­täm­me ja suun­nit­te­lem­me val­miik­si rutii­ne­ja ja elä­ke­ai­kaa varten (quo­ti­dian-domi­nant life con­strual s. 11). Eläk­keel­le siir­ty­mis­tä voi­daan myös suun­ni­tel­la teke­mi­sen kautta, vaikka samal­la näh­dään tämä vaihe mah­dol­li­suu­te­na syven­tää omaa hen­kis­tä kasvua (inte­gra­ted life con­strual s. 13).

Nämä teemat innos­ti­vat poh­ti­maan suo­ma­lais­ta sanon­taa ”kuolla saap­paat jalas­sa”. Elä­köi­ty­mis­vai­het­ta ei dra­ma­ti­soi­da vaan siihen hivut­tau­du­taan (pre­sent-focused life cog­ni­tion). Ehkä joku meistä päät­tää löytää uran lop­pu­vai­hees­sa uusia rutii­ne­ja, ehkä jopa har­ras­tus­ten muo­dos­sa, jotta eläk­keel­lä ei tyl­sis­tyi­si (quo­ti­dian-domi­nant life con­strual).  Hyvin­voin­nin kan­nal­ta onkin eri­tyi­sen tär­keä­tä, että ei jää tyhjän päälle. Lii­kun­ta, ystä­vät, perhe ja mie­lek­käät har­ras­tuk­set luovat yleen­sä hyvän perus­tan kai­kis­sa elä­män­vai­heis­sa, myös elä­köi­ty­mis­vai­hees­sa. Jak­sa­mi­seen vai­kut­taa myös mie­lek­käät koh­taa­mi­set elä­män­vai­hees­ta riip­pu­mat­ta (Cleary & Hors­fall, 2016). Ja on myös hyvä muis­taa, että elä­köi­ty­mi­nen on mah­dol­li­suus, ja koettu ter­veys para­nee eläk­keel­lä (Sten­holm 2018).

Mikä on elä­ke­läi­so­le­te­tun iden­ti­teet­ti?

Loosin & Ekströ­min (2014) artik­ke­lis­sa ja Suo­kan­nak­sen väi­tös­kir­jas­sa (2008) kuva­taan eri kulu­tus­kult­tuu­rin raken­ta­mia iden­ti­teet­ti­kon­struk­tioi­ta. Näitä iden­ti­teet­ti­kon­struk­tioi­ta elä­ke­läi­so­le­tet­tu voisi hyö­dyn­tää luo­des­saan oman siir­ty­mä­vai­heen­sa. Iden­ti­teet­ti­kon­struk­tiot on nimi­tet­ty seu­raa­val­la taval­la: ”senio­ri”, ”radi­kaa­li”, ”iki­nuo­ri”, ”hedo­nis­ti” ja ”suun­nan­näyt­tä­jä”. Senio­ri­na vetäy­dyt aktii­vi­ses­ta roo­lis­ta, radi­kaa­li­na muutat käy­tän­tei­tä ja nouset jopa bar­ri­ka­deil­le, iki­nuo­re­na pyrit nuo­rek­kuu­teen mah­dol­li­sim­man pit­kään, hedo­nis­ti­na nautit elä­mäs­tä valit­se­mal­la­si taval­la, ja suun­nan­näyt­tä­jä­nä jaat elä­män­ko­ke­muk­se­si näyt­täen muille mah­dol­li­sia valin­to­ja. Ehkä et valit­se ainoas­taan yhtä näistä, vaan teet tästä sopi­van sekoi­tuk­sen jo elä­ke­läi­so­le­tet­tu­na. Elä­ke­läi­se­nä tiedät, mikä on stra­te­gia­si.

Työ­elä­mäs­sä elä­köi­ty­mi­nen on osa arkea, ja eri­lai­sia val­men­nus­oh­jel­mia on raken­net­tu. Tämä on hyvä suunta, jota on syytä kehit­tää jat­ku­vas­ti. Ikä on resurs­si, ja on hyvä vält­tää itse ste­reo­ty­pioin­tia (self-ste­reo­ty­ping), jotta ympä­ris­tön odo­tuk­siin vas­ta­taan (Hum­mert 2011). On hyvä muis­taa, kai­kis­sa elä­män­vai­heis­sa, ettem­me häpeä ikääm­me, vaan olemme tie­toi­sia myös siitä, min­kä­lai­sia odo­tuk­sia ja vai­ku­tuk­sia ikämme tuo muka­naan. Voimme sil­loin vai­kut­taa ja vält­tää sitä, mitä Mar­ga­ret Gul­let­te kuvaa kir­jas­saan “Ending Ageism or How not to Shoot Old People” vuo­des­ta 2017. Kirjan sitaat­ti sopii hyvin tähän lop­puun “per­haps age-sha­ming figu­res any time we sus­pect that we might be less wanted than here­to­fo­re” (Gul­let­te 2017, 164). Ikään­ty­mi­nen ja elä­köi­ty­mi­nen ei ole häpeä.

Disclai­mer: En ole jää­mäs­sä eläk­keel­le mutta saatan olla elä­ke­läi­so­le­tet­tu.


Kir­joit­ta­ja:

Maria Ekström, yli­opet­ta­ja, Laurea ammat­ti­kor­kea­kou­lu


Läh­teet:

Arnett, J. 2016. Life stage concepts across his­to­ry and cul­tu­res: Pro­po­sal for a new field on indi­ge­nous life stages. Human Deve­lop­ment, 59(5), 290–316. https://doi.org/10.1159/000453627

Cleary, M. & Hors­fall, J. 2016. Kind­ness and Its Rele­vance to Eve­ry­day Life: Some Con­si­de­ra­tions for Mental Health Nurses. Issues in mental health nur­sing, 37(3), 206–208. doi:10.3109/01612840.2016.1140546

Cryer, M. 2008. Love Me Tender: The Sto­ries Behind the World’s Favou­ri­te Songs. Exisle Publis­hing Ltd. Titi­ran­gi, Auckland, New Zea­land.

Hum­mert, M. 2011. Chap­ter 16 — Age Ste­reo­ty­pes and Aging.   249–262 https://doi.org/10.1016/B978‑0–12-380882–0.00016–4.

Kohli, M. 1985. Die Ins­ti­tu­tio­na­li­sie­rung des Lebens­laufs. His­to­rische Befun­de und theo­re­tische Argu­men­te [The ins­ti­tu­tio­na­liza­tion of the life course. His­to­rical evi­dence and theo­re­tical argu­ments]. Kölner Zeitschrift für Sozio­lo­gie und Sozialp­syc­ho­lo­gie, 37, 1–29

Loos, E. and Ekström, M. 2014. Visual­ly repre­sen­ting the gene­ra­tion of older con­su­mers as a diver­se audience: Towards a mul­ti­di­men­sio­nal market seg­men­ta­tion typo­lo­gy. Par­tici­pa­tions, 11(2), 258–273.

Mayer, K.U. 2004. Whose lives? How his­to­ry, socie­ties, and ins­ti­tu­tions define and shape life cour­ses. Research in Human Deve­lop­ment, 1, 161–187. doi:10.1207/s15427617rhd0103_3

Mor­gan­roth-Gul­let­te, M. 2017. Ending Ageism or How not to Shoot Old People. Rut­gers Uni­ver­si­ty Press. ISBN: 9780813589299.

Stei­ner, J. and Ama­bi­le, T.M., 2022. What do I make of the rest of my life? Global and quo­ti­dian life con­strual across the reti­re­ment tran­si­tion. Orga­niza­tio­nal Beha­vior and Human Deci­sion Proces­ses, 171, 104137 1–28.

Sten­holm S. 2018. Elä­köi­ty­mi­nen mah­dol­li­suu­te­na. Pää­kir­joi­tus. Duo­decim 134, 533–534. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo14237.pdf

Suo­kan­nas, M. 2008. Den ano­ny­ma senior­kon­su­men­ten iden­ti­fie­ras. Om iden­ti­tetss­ka­pan­de proces­ser i en mark­nadsfö­rings­kon­text. Hel­sing­fors: Skrif­ter utgiv­na vid Svens­ka han­dels­högs­ko­lan nr 185.

Artik­ke­li­ku­va: cot­ton­bro studio, Pexels