Yhteis­ke­hit­tä­mi­sel­lä kohti osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­lia

Ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sös­sä integroi­daan tutkimus‑, kehit­tä­mis- ja inno­vaa­tio­toi­min­taa sekä kou­lu­tus­toi­min­taa. Tässä artik­ke­lis­sa kuva­taan osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­lin kehit­tä­mis­pro­ses­sia vuonna 2021.

Tavoit­tee­na ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sö

Kare­lia-ammat­ti­kor­kea­kou­lu (jat­kos­sa Kare­lia) lin­ja­si stra­te­gias­saan vuo­sil­le 2020–2030 (Kare­lia-ammat­ti­kor­kea­kou­lu 2023) yhdek­si teh­tä­väk­si toi­min­nan Poh­jois-Kar­ja­lan nos­ta­mi­sek­si ikäys­tä­väl­li­syy­den sekä ter­vey­den ja hyvin­voin­nin edis­tä­mi­sen kär­ki­maa­kun­nak­si. Stra­te­gi­sek­si tavoit­teek­si mää­ri­tel­tiin ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sön (Kare­lia Centre for Age-friend­ly Socie­ty, jat­kos­sa KAFS) perus­ta­mi­nen ja vakiin­nut­ta­mi­nen vuo­teen 2024 men­nes­sä.

Kare­lian stra­te­gian toi­meen­pa­ne­mi­sek­si ikäys­tä­väl­li­syy­den osalta perus­tet­tiin KAFS-työ­ryh­mä, jossa ovat vuo­si­na 2020–2023 toi­mi­neet sosi­aa­li- ja ter­vey­sa­lan toi­mi­joi­na Anne Airak­si­nen, Arja Jämsén, Elina Kerä­tär, Jonna Puus­ti­nen, Päivi Frans­si­la, Raija Kuisma, Terhi Myller ja Tuula Kuk­ko­nen sekä lii­ke­ta­lou­den ja mat­kai­lun kou­lu­tus­vas­tui­den toi­mi­joi­na Soile Vinni, Tuija Kai­nu­lai­nen ja Ulla Kärnä, joista osa on toi­mi­nut työ­ryh­mäs­sä koko sen toi­min­ta-ajan ja osa lyhyem­män aikaa.

KAFS-työ­ryh­mä aloit­ti ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sön kehit­tä­mi­sen työs­tä­mäl­lä ikäys­tä­väl­li­syy­den kehit­tä­mi­sen tar­koi­tuk­sen sekä pain­opis­teet, jotka ovat asia­kas­kes­kei­set pal­ve­lut ja rat­kai­sut, ikäys­tä­väl­li­nen eli­nym­pä­ris­tö, ikäys­tä­väl­li­nen työ­elä­mä sekä muis­tiys­tä­väl­li­nen yhteis­kun­ta (Kuk­ko­nen 2021).

Stra­te­gia­kau­den ensim­mäi­se­nä vuonna 2020 Kare­lia sai Opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riöl­tä ns. TKI-pro­fi­laa­tio­ra­hoi­tuk­sen EAFS (RDI Excel­lence in Crea­ting an Age-Friend­ly Socie­ty in Remote Areas) ‑hank­keel­le, joka päät­tyy mar­ras­kuun lopus­sa 2023.

Osaa­mi­syh­tei­sö­ajat­te­lu läh­tö­koh­ta­na

EAFS-hank­keen han­ke­suun­ni­tel­mas­sa mää­ri­tel­tiin tavoit­teek­si ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sön kehit­tä­mi­nen ja perus­ta­mi­nen. Tämän suun­nit­te­lu­vai­heen tavoit­tee­na­set­te­lun taus­tal­la vai­kut­ti jo klas­si­se­na pidet­tä­vä osaa­mi­syh­tei­sö­ajat­te­lu (Lave & Wenger 1991; Wenger 1998; Barab & Duffy 2000; Benzie, Mavers, Somekh & Cis­ne­ros-Coher­nour 2005; Wenger-Tray­ner & Wenger-Tray­ner 2015).

Miksi ikäys­tä­väl­li­syy­den kehit­tä­mis­tä lähes­tyt­tiin osaa­mi­syh­tei­sö­ajat­te­lun kautta? Osaa­mi­syh­tei­sön idea vas­ta­si pit­käl­ti niihin tavoit­tei­siin, joita ikäys­tä­väl­li­syy­den kehit­tä­mi­sen eri ulot­tu­vuuk­sia ja eri­lai­sia, moni­nai­sia tahoja ja näkö­kul­mia edus­ta­via, toi­mi­joi­ta kokoa­van raken­teen kehit­tä­mi­ses­sä tun­nis­tet­tiin.

Wenger (2011) on mää­ri­tel­lyt osaa­mi­syh­tei­sön seu­raa­vas­ti: ”Com­mu­ni­ties of prac­tice are groups of people who share a concern or a pas­sion for somet­hing they do and learn how to do it better as they inte­ract regu­lar­ly.” Osaa­mi­syh­tei­sön muo­dos­ta­vat siis ihmi­set, jotka sitou­tu­vat yhtei­söl­li­seen oppi­mis­pro­ses­siin jonkin yhtei­sen tavoit­teen suun­tai­ses­ti.

Wen­ge­rin (2011, ks. myös Wenger 1998, 74) mukaan osaa­mi­syh­tei­sön kehit­ty­mi­nen edel­lyt­tää seu­raa­vien kolmen ulot­tu­vuu­den huo­mioi­mis­ta: (1) jaettu kiin­nos­tuk­sen kohde, johon kaikki ovat sitou­tu­neet, ja johon liit­ty­vää osaa­mis­ta yhtei­sön jäse­nil­lä on, (2) yhtei­sö, jossa toi­mi­taan yhdes­sä ja jae­taan tietoa, raken­ne­taan suh­tei­ta, jotka mah­dol­lis­ta­vat oppi­mi­sen ja (3) jaettu käy­tän­tö, eli jäse­net jaka­vat koke­muk­sia ja toi­min­ta­ta­po­ja ja samal­la kehit­tä­vät edel­leen käy­tän­töä. Nämä Wen­ge­rin mää­rit­te­le­mät osaa­mi­syh­tei­sön ulot­tu­vuu­det olivat sel­keäs­ti tun­nis­tet­ta­vis­sa tavoit­tees­sam­me kehit­tää ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­söä  Kare­li­aan. Jaet­tu­na kiin­nos­tuk­sen koh­tee­na pidet­tiin ikäys­tä­väl­li­syy­den vah­vis­ta­mis­ta yhdes­sä mää­ri­tel­lyil­lä pain­opis­tea­lueil­la. Yhtei­söön aja­tel­tiin kuu­lu­van eri­lai­sia toi­mi­joi­ta niin kou­lu­tuk­sen kuin työ­elä­män paris­ta, sekä luon­nol­li­ses­ti ikäih­mi­siä. Jaettu käy­tän­tö kyt­key­tyy kehit­tä­mis­tar­pei­den tun­nis­ta­mi­seen ja kehit­tä­mis­pro­ses­sien käyn­nis­tä­mi­seen.

Osaa­mi­syh­tei­sö­jen mer­ki­tys­tä on viime vuo­si­kym­me­ni­nä tar­kas­tel­tu eri näkö­kul­mis­ta, ja myös osaa­mi­syh­tei­sön mää­ri­tel­mät ovat näkö­kul­mien ja ajan saa­tos­sa vaih­del­leet. Schul­te (2021, 11, 17) onkin toden­nut, että osaa­mi­syh­tei­sö­jä kos­ke­via näke­myk­siä voi­daan jao­tel­la kol­meen tyyp­piin: (1) osaa­mi­syh­tei­sön käsite voi­daan nähdä teo­reet­ti­se­na kon­struk­tio­na, jonka avulla tar­kas­tel­laan oppi­mis­pro­ses­se­ja, (2) osaa­mi­syh­tei­söt voi­daan nähdä infor­maa­lei­na ja itseor­ga­ni­soi­tu­vi­na ryh­mi­nä for­maa­lien orga­ni­saa­tioi­den sisäl­lä, ja (3) osaa­mi­syh­tei­sö­jä pyri­tään suun­nit­te­le­maan ja joh­ta­maan orga­ni­saa­tioi­den tavoit­tei­den mukai­ses­ti. Myös Li ym. (2009, 7) totea­vat osaa­mi­syh­tei­sö­ajat­te­lun alku­pe­räi­sen läh­tö­koh­dan oppi­mis­teo­ria­na sekä myö­hem­min kehit­ty­neen roolin orga­ni­saa­tioi­den kil­pai­lu­ky­vyn paran­ta­mi­sek­si.

Wenger (1998 sekä Wenger 2011) ja Lave (Lave & Wenger 1991) edus­ta­vat oppi­mis­teo­reet­tis­ta näkö­kul­maa osaa­mi­syh­tei­sön luon­tee­seen ja mer­ki­tyk­seen. Tämä oppi­mi­seen, eri­tyi­ses­ti yhtei­söl­li­seen oppi­mi­seen, kes­kit­ty­vä näkö­kul­ma on ollut myös ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sön kehit­tä­mi­sen läh­tö­koh­ta­na. On aja­tel­tu, että osaa­mi­syh­tei­sös­sä toi­mi­joi­den oppi­mi­nen toi­sil­taan ja yhdes­sä on olen­nai­nen osa yhteis­tä kehit­tä­mis­työ­tä. Lave ja Wenger (emt., 34) pitä­vät oppi­mis­ta kiin­teä­nä osana uutta luovaa toi­min­taa. Wen­ge­rin (2011) mukaan oppi­mi­nen voi olla joko perus­te  yhtei­sön muo­dos­ta­mi­sel­le tai tulos­ta yhtei­sön jäsen­ten vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta. Schul­te (2021, 11–12, ks. myös Lave ja Wenger 1991, 29) pai­not­taa käy­tän­tö­orien­toi­tu­nei­suut­ta osaa­mi­syh­tei­söil­le luon­tai­se­na näkö­kul­ma­na oppi­mi­seen. Laven ja Wen­ge­rin (1991) kehit­tä­mä teoria tilan­ne­si­don­nai­ses­ta oppi­mi­ses­ta koros­taa oppi­mi­sen käy­tän­töyh­teyt­tä sekä oppi­mi­sen luon­net­ta sosi­aa­li­se­na ilmiö­nä. Tilan­ne­si­don­nai­nen oppi­mi­nen kyt­key­tyy yhtei­sös­sä oppi­mi­seen ja osaa­mi­sen kes­ki­näi­sen vaih­ta­mi­sen pro­ses­sei­hin. Käy­tän­tö­orien­taa­tio on sisään­ra­ken­net­tu­na ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sön luon­tee­seen.

Wenger (1998, 5) on jäsen­tä­nyt oppi­mi­sen yhtei­söl­lis­tä luon­net­ta käy­tän­nön, yhtei­sön, iden­ti­tee­tin ja mer­ki­tyk­sen ulot­tu­vuuk­sil­la seu­raa­vas­ti:

Käy­tän­nöl­lä Wenger tar­koit­taa esi­mer­kik­si puhe­ta­po­ja, jotka liit­ty­vät jaet­tui­hin koke­muk­siin ja voi­ma­va­roi­hin. Yhtei­nen vii­te­ke­hys yllä­pi­tää sitou­tu­mis­ta yhtei­seen oppi­mi­seen. Käy­tän­töyh­teys mah­dol­lis­taa yhtei­sen teke­mi­sen ja siitä oppi­mi­sen. Ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sös­sä tämä voisi tar­koit­taa esi­mer­kik­si yhteis­tä arvo­pe­rus­taa, jaet­tu­ja koke­muk­sia ikäih­mis­ten hyvin­voin­nin tilas­ta ja voi­ma­va­ra­kes­keis­tä näkö­kul­maa ikään­ty­mi­sen ilmiöi­hin. Yhteis­tä vii­te­ke­hys­tä on hah­mo­tel­tu mm. ikäys­tä­väl­li­syy­den kehit­tä­mi­sen tar­koi­tus­ta ja pain­opis­tei­tä mää­ri­tel­täes­sä.

Yhtei­sö tuo oppi­mi­sel­le perus­tan kuu­lu­mi­sen koke­muk­sen kautta. Yhtei­söl­lä Wenger viit­taa sosi­aa­li­seen raken­tee­seen, jossa osal­lis­tu­jan toi­min­taa ja osaa­mis­ta pide­tään tär­keä­nä. Tästä syn­ty­vä kuu­lu­mi­sen koke­mus tukee sitou­tu­mis­ta yhtei­sön toi­min­taan. Ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sön läh­tö­koh­ta­na on ollut yhtei­sön toi­mi­joi­den moni­nai­suus roo­lien, taus­to­jen, koke­mus­ten ja osaa­mi­sen näkö­kul­mis­ta. Moni­nai­suu­den aja­tuk­seen on sisään­ra­ken­net­tu eri­lais­ten lähes­ty­mis­ta­po­jen kun­nioit­ta­mi­nen, joka myös vah­vis­taa kuu­lu­mi­sen koke­mus­ta.

Iden­ti­teet­ti liit­tyy Wen­ge­rin osaa­mi­syh­tei­sö­ajat­te­lus­sa toi­mi­joi­den hen­ki­lö­koh­tai­seen koke­muk­seen itses­tä osana osaa­mi­syh­tei­sön kon­teks­tia sekä yhtei­sen oppi­mi­sen mer­ki­tyk­seen oman iden­ti­tee­tin raken­tu­mi­sel­le. Wenger kir­joit­taa oppi­mi­sen mer­ki­tyk­ses­tä jok­si­kin tule­mi­sel­le. Iden­ti­tee­tin näkö­kul­maa ei ekspli­siit­ti­ses­ti poh­dit­tu ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sön kehit­tä­mi­sen alku­vai­hees­sa.

Mer­ki­tyk­set liit­ty­vät koke­muk­sel­li­seen oppi­mi­seen: mitä mer­ki­tyk­siä oppi­mi­ses­sa syntyy ja miten ne liit­ty­vät omaan koke­mus­maa­il­maan. Ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sön suun­nit­te­lus­sa tämä läh­tö­koh­ta otet­tiin taval­laan annet­tu­na: toi­mi­joi­den omat mer­ki­tyk­sen­an­not ja koke­muk­set oli­si­vat yhtei­sen oppi­mi­sen ja kehit­tä­mi­sen kes­kiös­sä.

Ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sön kehit­tä­mi­sen yhtenä tavoit­tee­na on ollut monia­lai­suu­den vah­vis­ta­mi­nen. ikään­ty­mi­sen ilmiöt kiin­nit­ty­vät moniin elä­mä­na­luei­siin ja sitä kautta monien alojen tie­to­pe­rus­taan ja osaa­mi­seen. Myös tästä näkö­kul­mas­ta osaa­mi­syh­tei­sö­ajat­te­lu on hedel­mäl­li­nen läh­tö­koh­ta. Wenger (1998, 109, 114) luon­neh­tii rajo­jen syn­ty­mis­tä osaa­mi­syh­tei­sön kehit­ty­mi­sen luon­tai­se­na piir­tee­nä: jaettu käy­tän­tö, iden­ti­teet­ti ja mer­ki­tyk­sen­an­to kokoa­vat yhtei­söä yhteen, ja samal­la eril­leen muista kon­teks­teis­ta. Myös Wenger-Tray­ner ja Wenger-Tray­ner (2015, 17) kuvaa­vat osaa­mi­syh­tei­sö­jen ”mai­se­maa” moni­nai­sek­si: rajat ovat väis­tä­mät­tö­miä, ja eri­lai­set käy­tän­nöt ja niiden perus­tal­le raken­tu­vat osaa­mi­syh­tei­söt ovat ”mini­kult­tuu­re­ja”.

Vas­ta­pai­no­na rajo­jen syn­ty­mi­sel­le Wenger (emt.) näkee osaa­mi­syh­tei­sön teh­tä­vä­nä yhteyk­sien ja suh­tei­den raken­ta­mi­sen muihin yhtei­söi­hin. Par­haim­mil­laan nämä yhtey­det voivat ylit­tää rajoja ja avata uusia oppi­mi­sen tiloja. Käy­tän­töyh­teys voi olla osaa­mi­syh­tei­söl­le avain rajo­jen rik­ko­mi­seen: yhtei­set ilmiöt ja käy­tän­nöt voivat tuoda toi­mi­jat yhtei­sen kehit­tä­mi­sen, ja vas­ta­vuo­roi­sen oppi­mi­sen, äärel­le. Wenger-Tray­ner ja Wenger-Tray­ner (emt. 18) näke­vät rajoil­la pii­le­vän poten­ti­aa­lia uuden, odot­ta­mat­to­man­kin, oppi­mi­sel­le. Heidän mukaan­sa rajo­jen ylit­tä­mi­seen liit­tyy aina kysy­mys siitä, kuinka mer­ki­tyk­sel­li­siä oman yhtei­sön ja käy­tän­nön näkö­kul­mat ovat muille. Nämä aja­tuk­set nos­ta­vat esille poh­din­to­ja monia­lai­sen yhteis­ke­hit­tä­mi­sen haas­teis­ta ja mah­dol­li­suuk­sis­ta. Tar­vi­taan osaa­mi­sa­luei­den rajo­jen ja moni­nai­suu­den tun­nis­ta­mis­ta, rajoil­le tule­mis­ta – ja osaa­mi­syh­tei­sön raken­ta­mis­ta.

Osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­lin yhteis­ke­hit­tä­mi­nen

Osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­lia kehi­tet­tiin vuoden 2021 alusta maa­lis­kuu­hun 2022. Toi­min­ta­mal­lin pilo­toin­ti käyn­nis­tyi vuoden 2022 alussa.

EAFS-hank­keen toi­mi­jat (luvus­sa 1 mai­ni­tun KAFS-työ­ryh­män toi­mi­joi­den lisäk­si hank­keen pro­jek­ti­pääl­lik­kö Heli Mak­ko­nen ja Pirjo Vesa) kehit­ti­vät toi­min­ta­mal­lia yhteis­ke­hit­tä­mi­sen mene­tel­mil­lä. Ensi vai­hees­sa kes­kus­tel­tiin yhtei­sis­tä tavoit­teis­ta ja osaa­mi­syh­tei­sö­toi­min­nan luon­tees­ta. Osaa­mi­syh­tei­sö-luku­pii­rin tapaa­mi­siin kokoon­nut­tiin neljä kertaa helmi-huh­ti­kuun 2021 aikana.

Osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­lin kehit­tä­mis­tä varten kerät­tiin ideoi­ta Miro-alus­tal­la. Työs­ken­te­ly perus­tui kysy­myk­siin:

• min­kä­lai­nen olisi hyvä, hyvin toi­mi­va, osaa­mi­syh­tei­sö
• mitä osaa­mi­syh­tei­söl­tä odo­te­taan, toi­vo­taan ja unel­moi­daan; mikä olisi unel­mien osaa­mi­syh­tei­sö

Osaa­mi­syh­tei­sön luon­net­ta ja mer­ki­tys­tä poh­dit­tiin mm. seu­raa­vas­ti:

Se koos­tuu jäse­nis­tä, jotka tuovat oman osaa­mi­sen­sa ryhmän käyt­töön, ja yhdes­sä tästä voi syntyä jota­kin uutta.

Aihee­seen liit­ty­vän teke­mi­sen, kehit­tä­mi­sen ja osaa­mi­sen kokoa­mis­ta yhteen.

Osaa­jien yhtei­söä, osaa­jat tule­vat yhteen ja kehit­tä­vät yhdes­sä, jaka­vat uutta osaa­mis­ta, hake­vat yhtei­siä kehit­tä­mi­sai­hioi­ta

Pidet­tiin tär­keä­nä yhtei­sen kes­kus­te­lun herät­tä­mis­tä, vai­kut­ta­mis­ta, heik­ko­jen sig­naa­lien esille nos­ta­mis­ta ja yhteis­tä oppi­mis­ta. Yhtei­nen tahto, into, kes­ki­näi­nen luot­ta­mus ja avoin kom­mu­ni­kaa­tio nousi­vat esille osaa­mi­syh­tei­söl­le tär­kei­nä piir­tei­nä. Moniam­ma­til­li­suus ja monia­lai­suus sekä ver­kos­to­jen mer­ki­tys koros­tui­vat. Koke­mus­osaa­jien osal­lis­tu­mis­ta osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­taan pidet­tiin tär­keä­nä. Osaa­mi­syh­tei­sön yhtei­söl­li­nen luonne koros­tui poh­din­nois­sa: tuo­tiin esille kol­lek­tii­vi­sen ute­liai­suu­den, kol­lek­tii­vi­sen älyk­kyy­den ja kol­lek­tii­vi­sen luot­ta­muk­sen mer­ki­tys.

Miroon ker­ty­nyt­tä aineis­toa tar­kas­tel­tiin ja täy­den­net­tiin yhdes­sä. Aineis­ton jäsen­tä­mi­sek­si kai­vat­tiin teo­reet­tis­ta vii­te­ke­hys­tä, jonka avulla saa­tai­siin aikaan käy­tän­nön toi­min­nas­sa sovel­let­ta­va osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­li.

Osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­lin kehit­tä­mi­sen teo­reet­ti­se­na vii­te­ke­hyk­se­nä pää­dyt­tiin kokei­le­maan Enge­strö­min toi­min­ta­jär­jes­tel­män mallin sovel­ta­mis­ta. Toi­min­nan teo­ri­aan ja kehit­tä­vään työn­tut­ki­muk­seen (Enge­ström 1997 ja 2002) perus­tu­vaa toi­min­ta­jär­jes­tel­män malli valit­tiin osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­lin kehit­te­lyn tueksi eri­tyi­ses­ti siksi, että malli kuvaa yhtei­sön – Enge­strö­min mal­lis­sa työyh­tei­sön – toi­min­taa sekä yksit­täi­sen työn­te­ki­jän toi­min­taa suh­tees­sa työyh­tei­sön vii­te­ke­hyk­seen. Toi­min­ta­jär­jes­tel­män teo­reet­tis­ta mallia on sovel­let­tu run­saas­ti eri­lais­ten työyh­tei­sö­jen toi­min­nan jäsen­tä­mi­seen ja kehit­tä­mi­seen (esim. Enge­ström 2000, Enge­ström & San­ni­no 2012). Tämän käy­tän­nön­lä­hei­syy­den näh­tiin sovel­tu­van hyvin osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­lin kehit­tä­mi­seen.

Lisäk­si Enge­ström kytkee toi­min­ta­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­sen kiin­teäs­ti oppi­mi­seen ja työn ja työ­pro­ses­sien muu­tok­seen. Eks­pan­sii­vi­sen oppi­mi­sen teoria koros­taa yhtei­sö­jä oppi­joi­na (yksi­löi­den sijaan) ja oppi­mi­sen kiin­nit­ty­mis­tä muu­tos­pro­ses­sei­hin.  Osaa­mi­syh­tei­sö­ke­hit­tä­mi­sen näkö­kul­mas­ta kiin­nos­ta­vaa on myös ajatus eks­pan­sii­vi­sen oppi­mi­sen näke­mi­nen rajo­jen ylit­tä­mi­se­nä ja ver­kos­to­jen raken­ta­mi­se­na eri­lais­ten toi­min­ta­jär­jes­tel­mien kesken. (Enge­ström 2010, 74–75, 82.) Rajo­jen ylit­tä­mi­sen mer­ki­tyk­sel­li­syys kytkee toi­min­ta­jär­jes­tel­män mallin wen­ge­ri­läi­seen osaa­mi­syh­tei­sö­ajat­te­luun.

Toi­min­ta­jär­jes­tel­män malli raken­tuu toi­min­nan koh­tees­ta käsin: Mihin asiaan toi­min­ta koh­dis­tuu, ja mihin toi­min­nal­la vai­ku­te­taan. Koh­teen mää­rit­te­lyyn perus­teel­la mää­ri­tel­lään muut toi­min­nan osa­te­ki­jät: teki­jät, väli­neet, sään­nöt, yhtei­sö ja työn­ja­ko. Teki­jät ovat toi­min­taan osal­lis­tu­via hen­ki­löi­tä, ja väli­nei­den avulla teki­jät toi­mi­vat, vai­kut­ta­vat koh­tee­seen. Sään­nöt ovat toi­min­taa ohjaa­via sopi­muk­sia, tapoja, nor­me­ja ja sää­dök­siä. Yhtei­söön kuu­lu­vat ihmi­set ja ryhmät, joiden tieto, int­res­sit ja tavoit­teet muo­vaa­vat toi­min­taa. Työn­ja­ko mää­rit­te­lee, kuinka teh­tä­vät on jaettu osal­lis­tu­jien kesken. (Enge­ström 1987.)

Osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­li

Osaa­mi­syh­tei­söl­le ase­tet­tu­ja tavoit­tei­ta tar­kas­tel­tiin Enge­strö­min toi­min­ta­jär­jes­tel­män mallin avulla.  Käy­tiin kes­kus­te­lua mallin sovel­ta­mi­ses­ta suo­raan osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­lik­si. Todet­tiin, että toi­min­ta­jär­jes­tel­män malli tulisi tuntea, jotta kol­mio­ku­vio auke­ni­si. Halut­tiin aikaan­saa­da selkeä malli, jossa koros­tet­tai­siin osaa­mi­syh­tei­sön tär­keim­piä osa­te­ki­jöi­tä.

Toi­min­ta­jär­jes­tel­män mallia pää­dyt­tiin sovel­ta­maan siten, että osaa­mi­syh­tei­sön ele­men­teik­si mää­ri­tel­tiin toi­mi­jat, peri­aat­teet, työs­ken­te­ly­ta­vat ja mene­tel­mät. Poh­dit­tiin, että näiden ele­ment­tien kuvaa­mi­nen tuot­tai­si olen­nais­ta tietoa osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­nan perus­tak­si. Jokai­nen osaa­mi­syh­tei­sö voisi toi­min­nas­saan pohtia osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­lia, käyt­tää sitä oman toi­min­tan­sa suun­nit­te­lun tukena ja myös edel­leen kehit­tää mallia.

Osaa­mi­syh­tei­sön toi­mi­joik­si tun­nis­tet­tiin ensin­nä­kin ikäih­mi­set ja ikään­ty­vät, joiden tulee käyt­tä­jä­läh­töi­sen kehit­tä­mi­sen ja ylei­sem­min osal­lis­ta­van kehit­tä­mis­toi­min­nan peri­aat­tei­den mukai­ses­ti olla toi­mi­joi­na ikäys­tä­väl­li­syyt­tä kehi­tet­täes­sä. Muita toi­mi­joi­ta oli­si­vat asian­tun­ti­jat ja kehit­tä­jät, sekä työ­elä­män että kou­lu­tuk­sen paris­ta, sekä opis­ke­li­jat. Monia­lai­suut­ta koros­tet­tiin. Pal­ve­lu­jen ja tuot­tei­den tuot­ta­jat, kol­man­nen sek­to­rin toi­mi­jat sekä työ­nan­ta­jat tun­nis­tet­tiin myös tär­keik­si toi­mi­joik­si.

Osaa­mi­syh­tei­sön peri­aat­teis­ta käy­tiin perus­teel­lis­ta kes­kus­te­lua: tavoit­tee­na oli kir­kas­taa tär­keim­mät ja perus­ta­vim­man­laa­tui­set peri­aat­teet. Dia­lo­gi­suus näh­tiin osaa­mi­syh­tei­sö­toi­min­nan vält­tä­mät­tö­mä­nä perus­pe­ri­aat­tee­na. Myö­tä­tun­toi­suus jäsen­tyi yhdek­si peri­aat­teek­si, jotta monia­lai­ses­sa, eri­lais­ten toi­mi­joi­den osaa­mi­syh­tei­sös­sä jokai­nen tulisi kuul­luk­si ja jokai­sen toi­mi­jan läh­tö­koh­tia pyrit­täi­siin ymmär­tä­mään tasa­ver­tai­ses­ti. Luot­ta­mus ja psy­ko­lo­gi­nen tur­val­li­suus näh­tiin tär­keäk­si peri­aat­teek­si, jotta osaa­mi­syh­tei­sön toi­mi­jat pys­tyi­si­vät aidos­ti tuo­maan näke­myk­si­ään yhtei­seen kehit­tä­mis­toi­min­taan. Osaa­mi­syh­tei­sö­toi­min­nan jat­ku­vuu­den näkö­kul­mas­ta sitou­tu­mi­nen ja sin­nik­kyys tun­nis­tet­tiin tär­keik­si peri­aat­teik­si: kehit­tä­mis­työ vaatii pit­kä­jän­teis­tä työs­ken­te­lyä. 

Osaa­mi­syh­tei­sön työs­ken­te­ly­ta­vat poh­jau­tu­vat osaa­mi­syh­tei­söl­le mää­ri­tel­tyi­hin peri­aat­tei­siin. Yhden­ver­tai­nen ja osal­lis­tu­va työs­ken­te­ly monia­lai­ses­ti ja moniam­ma­til­li­ses­ti, yhtei­soh­jau­tu­vuus sekä kan­sal­li­nen ja kan­sain­vä­li­nen ver­kos­toi­tu­mi­nen ovat osaa­mi­syh­tei­sön kes­kei­siä työs­ken­te­ly­ta­po­ja. Todet­tiin myös, että osaa­mi­syh­tei­sö­jen kes­ki­näi­sen yhteis­työn laa­jen­ta­mi­nen on tärkeä toi­min­ta­ta­pa.

Mene­tel­mis­tä halut­tiin nostaa esille kriit­ti­nen reflek­tio ja arvioi­va ajat­te­lu sekä kehit­tä­mis­työn mene­tel­mien osalta luovat ja osal­lis­ta­vat yhteis­ke­hit­tä­mi­sen mene­tel­mät. Tut­ki­muk­sel­li­sen kehit­tä­mis­toi­min­nan näkö­kul­mas­ta moni­puo­li­set tie­don­tuo­tan­non ja arvioin­nin mene­tel­mät ovat vält­tä­mät­tö­miä. Esille nos­tet­tiin myös digi­taa­li­set väli­neet, jotta pit­kien väli­mat­ko­jen alu­eel­la pys­tyt­täi­siin mah­dol­lis­ta­maan tasa­ver­tai­nen osal­lis­tu­mi­nen osaa­mi­syh­tei­sö­ke­hit­tä­mi­seen.

Ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­lin sovel­ta­mi­nen

Osaa­mi­syh­tei­sö­ajat­te­lun poh­jal­ta ja toi­min­ta­jär­jes­tel­män mallin avulla kehi­tet­tyä ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sön toi­min­ta­mal­lia on pilo­toi­tu vuo­si­na 2022–2023, ja myös toi­min­ta­mal­lin teo­reet­tis­ta vii­te­ke­hys­tä on edel­leen kehi­tet­ty (Mak­ko­nen & Myller 2023). Toi­min­ta­mal­lin kehit­tä­mis­pro­ses­si on ollut mer­ki­tyk­sel­li­nen matka, ja KAFS-työ­ryh­män työs­ken­te­lys­sä oli tun­nis­tet­ta­vis­sa osaa­mi­syh­tei­sön piir­tei­tä: Jaettu kiin­nos­tuk­sen kohde, tietoa ja koke­muk­sia jakava oppiva yhtei­sö sekä jaettu käy­tän­tö.

Osaa­mi­syh­tei­sön pilo­toi­tu toi­min­ta­mal­li edus­taa osaa­mi­syh­tei­sö­ajat­te­lun sovel­ta­mis­ta kor­kea­kou­lun ja työ­elä­män vuo­ro­pu­he­lun, yhteis­ke­hit­tä­mi­sen ja yhtei­sen oppi­mi­sen raken­teen, ikäys­tä­väl­li­syy­den osaa­mi­syh­tei­sön, kehit­tä­mis­työ­hön. Toi­min­ta­mal­li ei ollut valmis vuonna 2022 eikä se ole valmis tätä kir­joi­tet­taes­sa vuonna 2023. Kehit­tä­mi­sen haas­teet eivät voi­kaan tulla täysin rat­kais­tuk­si ja vas­taa­vas­ti kehit­tä­mi­sen poten­ti­aa­li ei voi kos­kaan tulla täysin hyö­dyn­ne­tyk­si.

---

Kir­joit­ta­ja:

Tuula Kuk­ko­nen, yli­opet­ta­ja, Kare­lia-ammat­ti­kor­kea­kou­lu

---

Läh­teet:

Barab, S. A. & Duffy, T.M. 2000. From Prac­tice Fields to Com­mu­ni­ties of Prac­tice. Teok­ses­sa Jonas­sen, D.H. & Land, S.M. 2000. Theo­re­tical Foun­da­tions of Lear­ning Envi­ron­ments. Law­rence Erl­baum Associa­tes, 25–56.

Benzie, D.; Mavers, D.; Somekh, B. & Cis­ne­ros-Coher­nour. 2005. Com­mu­ni­ties of Prac­tice. Teok­ses­sa Somekh, B. & Lewin, C. (toim.) Research Met­hods in the Social Sciences. SAGE Publica­tions, 180–187.

Enge­ström, Y. & San­ni­no, A. 2012. Wha­te­ver hap­pe­ned to process theo­ries of lear­ning?

Lear­ning, Cul­tu­re and Social Inte­rac­tion. Volume 1, Issue 1, March 2012, Pages 45–56

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2210656112000050 https://doi.org/10.1016/j.lcsi.2012.03.002

Enge­ström, Y. 2010. Acti­vi­ty theory and lear­ning at work. Teok­ses­sa Mal­loch, M.; Cairns, L.; Evans, K. & O’Connor, B.N. The SAGE hand­book of workplace lear­ning. Sage. London. https://www.academia.edu/2597148/Activity_theory_and_learning_at_work

Enge­ström, Y. 2000. Acti­vi­ty theory as a fra­mework for ana­lyzing and rede­sig­ning work

Ergo­no­mics. 2000 Jul; vol.43 (no7): 960–74. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/10929830/    DOI: 10.1080/001401300409143

Enge­ström, Y. 1987. Lear­ning by Expan­ding: An acti­vi­ty theo­re­tical approach to deve­lop-

mental research. Hel­sin­ki: Orien­ta kon­sul­tit.

Kare­lia-ammat­ti­kor­kea­kou­lu. 2023. Kare­lia 2030 stra­te­gia. https://www.karelia.fi/wp-content/uploads/2023/08/karelia-strategia_2023-2030.pdf

Kuk­ko­nen, T. 2021. Stra­te­gi­nen ikäys­tä­väl­li­syys. IkäNYT! – Ikä­osaa­mi­sen verk­ko­jul­kai­su 1/2021. Kare­lia-ammat­ti­kor­kea­kou­lu. https://ikanyt.karelia.fi/2021/02/18/strateginen-ikaystavallisyys/

Mak­ko­nen, H. & Myller, T. 2023. Osaa­mi­syh­tei­sö­ajat­te­lu Kare­lian stra­te­gi­se­na kyvyk­kyy­te­nä ikäys­tä­väl­li­sen yhteis­kun­nan edis­tä­mi­ses­sä. Pulssi-por­taa­li. Kare­lia-ammat­ti­kor­kea­kou­lu. https://www.karelia.fi/2023/10/osaamisyhteisoajattelu-karelian-strategisena-kyvykkyytena-ikaystavallisen-yhteiskunnan-edistamisessa/

Lave, J. & Wenger, E. 1991 Situa­ted Lear­ning Legi­ti­ma­te Perip­he­ral Par­tici­pa­tion. Cam­brid­ge Uni­ver­si­ty Press. http://wendynorris.com/wp-content/uploads/2018/08/Lave-Wenger-1991-Legitimate-Peripheral-Participation.pdf

Li, L.C.; Grims­haw, J.M.; Niel­sen, C.; Judd, M.; Coyte, P.C. & Grahan, I. 2009. Evo­lu­tion of Wen­ger’s concept of com­mu­ni­ty of prac­tice. Imple­men­ta­tion Science 2009, 4:11  https://link.springer.com/article/10.1186/1748–5908‑4–11 doi:10.1186/1748–5908‑4–11

Schul­te, B. 2021. The Orga­niza­tio­nal Embed­ded­ness of Com­mu­ni­ties of Prac­tice. Explo­ring the Cul­tu­ral and Lea­ders­hip Dyna­mics of Self-orga­nized Prac­tice. Sprin­ger­Gabler.

Wenger, E. 2011. Com­mu­ni­ties of prac­tice: A brief int­ro­duc­tion. Uni­ver­si­ty of Oregon, Scholar’s Bank. https://scholarsbank.uoregon.edu/xmlui/bitstream/handle/1794/11736/A%20brief%20introduction%20to%20CoP.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Wenger, E. 1998.   Com­mu­ni­ties of Prac­tice. Lear­ning, Mea­ning and Iden­ti­ty. Cam­brid­ge Uni­ver­si­ty Press.

Wenger-Tray­ner, E. & Wenger-Tray­ner, B. 2015. Lear­ning in a Landsca­pe of Prac­tice. A Fra­mework. Teok­ses­sa Wenger-Tray­ner, E.; Fen­tonn-O’C­ree­vy, M.; Hutc­hin­son, S.; Kubiak, C. & Wenger-Tray­ner, B. 2015. Lear­ning in Landsca­pes of Prac­tice. Boun­da­ries, Iden­ti­ty and Know­led­gea­bi­li­ty in Prac­tice-Based Lear­ning. Rout­led­ge.