Kirjoittaja Maaria Vallinheimo:
Sähköisten terveyspalveluiden käyttö on lisääntynyt viime vuosina terveydenhuollossa. Tämä haastaa erityisesti ikääntyneet, jotka ovat tottuneet kasvokkain asiointiin. Yli 60-vuotiaiden ikäryhmässä tietotekniset taidot vaihtelevat yksilötasolla suuresti. Myös halu opetella ja käyttää tietotekniikkaa on yksilöllistä. Vaikka asiakkaalla on oikeus saada palvelua valitsemassaan muodossa, on tulevaisuuden tavoitteena saada korvattua resurssien vajetta sähköisten terveyspalvelujen avulla. Kun asiakas hoitaa terveyteensä liittyviä asioita sähköisesti niiltä osin, kuin se on mahdollista, voidaan ammattilaisten työpanosta suunnata sinne, missä sitä todella tarvitaan. Tämä vaatii palvelun tarjoajilta toimia, joilla varmistetaan, että asiakkaat saavat tarvitsemansa tuen palvelujen käyttöön.
Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Lohjan sairaala. Tarkoituksena oli lisätä potilastyytyväisyyttä, sekä mahdollistaa hoidon tasa-arvoisuutta ja kokonaisvaltaisuutta. Lisäksi tarkoituksena oli vahvistaa asiakaslähtöistä ja osallistavaa toimintakulttuuria. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana yhdessä Lohjan sairaalan kokemusasiantuntijoiden ja asiakasraatilaisten kanssa. Lähestymistapana oli palvelumuotoilu, jonka menetelmin kehittämistoimintaa toteutettiin. Opinnäytetyön tuotoksina kehitettiin opas ikääntyneille sähköisistä terveyspalveluista, sekä toimintamalli ikääntyneiden tukemiseksi sähköisten terveyspalvelujen käytössä. Oppaan toivotaan kannustavan ja rohkaisevan ikääntyneitä kokeilemaan sähköisten terveyspalvelujen käyttöä.
Ikääntyneet kokevat tiedon puutteen olevan yksi merkittävimpiä syitä jättää sähköiset terveyspalvelut käyttämättä. Informaatiota palvelujen olemassaolosta, toiminnoista ja mahdollisuuksista on liian vähän tarjolla, tai tarjolla oleva informaatio sisältää liian vaikeaa kieltä. Aiemmat kokemukset tietotekniikan käytöstä vaikuttavat motivaatioon käyttää sähköisiä terveyspalveluita. Erityisesti niille ikääntyneille, joilla on jo jonkinlaista tietoteknistä osaamista, kannattaa suunnata informaatiota erilaisista palveluista. Ikääntyneet kaipaavat selkeää kirjallista tietoa eri palveluista, koska palvelujen kirjo sisältöineen saattaa hämmentää. Myös iän mukana tuomat haasteet, kuten hienomotoriikan ongelmat ja kognition lasku, vaikeuttavat tietokoneen käyttöä.
Ikääntyneet kokevat epävarmuutta siitä, että tietokoneet syrjäyttävät ihmiskontaktit. Tämä saattaa vaikuttaa suhtautumiseen sähköisiä palveluita kohtaan. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että asiakkaalla on valinnanvapaus palvelujen suhteen, eivätkä valinnat vaikuta hoidon laatuun. Toisaalta palvelujen hyötyjä korostamalla ikääntyneet voidaan saada näkemään niiden hyödyt ja motivoitua kokeilemaan uusia palvelumuotoja. Ikääntyneet luottavat melko pitkälti terveydenhuoltojärjestelmään ja sen tarjoamiin palveluihin. Läheisiltä saatu apu koetaan tärkeäksi, ja se mahdollistaa monille ikääntyneille mahdollisuuden tutustua sähköisiin palveluihin. Myös puolesta asiointi on hyvä tapa hyödyntää sähköisiä terveyspalveluja, ja sen etuja kannattaa korostaa ikääntyneille asiakkaille.
Ammattilaisen rooli sähköisten terveyspalveluiden jalkauttamisessa on merkittävä. Ikääntyneet eivät odota, että lääkärit kertoisivat palveluista. Ohjausta toivotaan lähinnä hoitajilta ja osastonsihteereiltä hoidon eri vaiheissa. Tärkeää on, että ammattilainen ymmärtää ja osaa käyttää sähköisiä terveyspalveluita ennen kuin markkinoi niitä asiakkaille. Tämän mahdollistaminen organisaatiossa on ensiarvoisen tärkeää. Ammattilaisten negatiiviset asenteet voivat olla esteenä uusien palveluiden käyttöönotolle, mutta nyky-yhteiskunnassa ammattilaisen on pystyttävä sopeutumaan palvelujen muotojen ja toimintatapojen muutoksiin.